(vähän arkoja nämä haapanat, kaikki jutun kuvat otin kännykällä)
Maanantainen linturetkeni oli hieman
poikkeuksellinen. Kävimme nimittäin Suvin kanssa Savonlinnassa.
Oopperamatkahan tämä oikeastaan oli, mutta kun aikaa jäi ennen
esitystä kohtalaisesti, kävelimme ensin pitkin ja poikin Savonlinnan keskustaa ja
sitten Olavinlinnaa ristiin rastiin. Tavallista kaupunkilinnustoa
sieltä löytyi, muutama haapana ruokaili linnan lähellä rannassa,
lokkeja, tiiroja, pääskyjä, tiaisia ja varpusia oli runsaasti.
Jonkinlaista lemmenoopperaa järjestivät myös pulut linnassa
toisiaan riiustellen. Jo tulomatkalla olimme nähneet vastaavasti
kuolemaa, toista oopperan perusteemaa, kun varpushaukka ohitti meidät
saalis kynsissään. Vähän yli kahteenkymmeneen lajiin pääsimme
ennen esityksen alkua.
Itse oopperassa ei lintuja näkynyt, se
oli Don Giovanni, Mozartin säveltämä. Sen kertomus on tuttu
moraliteetti, paha saa aina palkkansa, tässä tapauksessa
narsistinen naistenmies jonka sairaalloinen valloitushalu tuntuu
tuhoavan kaikkien muiden elämän ja onnen. Roolit ovat muutenkin
aika mustavalkoisia tosielämään verrattuna mutta pahinta paatosta
murtaa mustahko huumori.
Sitä laulettiin lähes kotimaisin
voimin, mitä nyt Donna Annan roolissa oli ruotsalaissopraano Gisela
Stille. Paikkamme olivat keskellä 16. riviä, jotakuinkin parhaat
mahdolliset esityksen seuraamiseen. Päätä ei tarvinnut pyöritellä
ja musiikki kuului selkeästi. Orkesteri suoritti osuutensa hienosti.
Laulajatkin selviytyivät pienen alkukankeuden jälkeen todella
hyvin. Suvi oli jo toista kertaa kuulemassa tätä esitystä ja
tämänkertainen oli ainakin hänen mukaansa paljon ensiesitystä
parempi kokonaisuus. Jokaisella laulajalla tuntui olevan hyvä
päivänsä, miulle positiivisia yllätyksiä olivat juuri tämä
ruotsalaissopraano ja se, että Suomestakin löytyy kansainväliset
mitat täyttävä tenori. Ja olihan Leporellonkin esittäjä
oikeastaan erittäin hyvä. Tähtenä oli tietysti Waltteri Torikka,
jonka takia Suvi miut paikalle halusikin, hän kun ylläpitää erään
kaverinsa kanssa laulajan epävirallista fanisivustoa Facebookissa.
Väki oli vahvasti vanhanpuoleista, ja
meitä huvitti kun oppaat ja muu henkilökunta tuntui ajattelevan
että mie olin raahannut jälkikasvuni tuota esitystä katsomaan vaikka
tilanne oli oikeastaan ihan päinvastainen. Suvilla oli siellä
paljon tuttuja, mie en tuntenut ketään, en edes esittäjiä, joita
Suvi taas bongaili sujuvasti jo ennen esityksen alkua. Ensikokemuksen
perusteella on liian aikaista sanoa syntyykö tästä miulle mitään
traditiota, aika näyttää. Edellisen kerran paikalla kävin pitkästi yli kolme vuosikymmentä sitten. Onhan tämä tietysti hyvä tapa
viettää laatuaikaa jälkikasvunsa kanssa. Harmi että hänellä oli töitä jo tiistai-iltana joten jouduimme tulemaan takaisin kotiin jo yöllä.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.