Menneitä muistellen LXXXVII

24.7.1973 retkeilimme Jarin kanssa Kuusamossa, mie olin siellä ensi kertaa, muistaakseni Jarikin. Oulusta tullessa olimme ajaneet ihan kunnan koillisnurkkaan, lähelle valtakunnan ja Lapin läänin rajoja mutta lääninrajaa emme ylittäneet. Aamulla heräsimme sitten siihen että metsätraktorilla paikalle saapunut moottorisahamies alkoi kaataa läheltämme puita.

Emme tunteneet juurikaan paikkoja, mutta tiesimme kyllä missä turistit käyvät. Suunnistimme siis ensiksi Oulankaan. Siellä teimme mäntykankaalla lyhyen kierroksen mutta käännyimme takaisin ja suunnistimme Kitkajoelle koskia katselemaan. Jyrävää katselimme mutta esimerkiksi Kiutakönkäästä ei miulla ole tuolta retkeltä mitään muistikuvaa.

Lintupaikat onnistuimme väistämään. Valtavaaraa ja Konttaista katselimme kyllä kauempaa parin kilometrin päästä mutta itse vaaroille emme kiivenneet, Kitkalla olimme viipyneet iltakahdeksaan asti joten oli jo myöhä, ja lähdimme etsimään yöpymispaikkaa etelämpää. Läheltä kunnan etelärajaa kymmenien kilometrien ajon jälkeen löysimmekin sitten sopivalta tuntuvan Kurvisesta.

Linnustollisesti päivä oli vaisu, pajulinnut, peipot, harmaasiepot ja pääskyt olivat pääosassa, mutta yhden eliksen ainakin sain, kai Jarikin, kuukkelista. Niitä näkyi Oulangalla ainakin kolme. Kottaraisia oli noihin aikoihin Kuusamossa vielä runsaasti, yli kolmesataa tuli nähtyä päivän mittaan. Sitä päiväsummaa on hauska verrata niihin ralliretkiin joita tein toistakymmentä vuosituhannen vaihteen kahta puolta ja jolloin kottaraisia ei enää näkynyt juuri missään. Pariin ralliin tiesivät paikkakuntalaiset joukkueemme jäsenet nuotin, mutta muuten se yleensä jäi näkemättä.

25.7.1973 heräsimme Kuusamon Kurvisessa ja lyhyen aamupalan yhteydessä suoritetun paikan tarkistuksen jälkeen suunnistimme seuraavaan turistikohteeseen, Julmalle Ölkylle. Aamupalaamme viihdytti taas pari kuukkelia. Muuten havikset jäivät leppälintujen, harmaasieppojen ja tervapääskyjen tasoisiksi.

Taitaakin olla ainoa kerta kun sillä rotkojärvellä olen käynyt, nimittäin se ei koskaan kuulunut noihin myöhempiin rallikierroksiimme. Siitä voi päätellä ettei se mikään lintupaikka ollut. Maisemat sinänsä olivat komeita jopa Kuusamon mitassa. Käki siellä vielä kukkui, kovin myöhään siis. Iltakahdelta lähdimme jatkamaan matkaa kohti etelää. Lieksa oli tavoitteemme ja sinne saavuimme joskus yhdentoista maissa. Idässä tuntui jyrisevän ja salamoivan oikein kovan luokan ukkosilma. Matkalta kertyi pelkkää peruslajistoa, yksi petolintu sentään eli tuulihaukka Valtimon Nuolijärveltä.

***