Vaihtoehto Mantan lakitukselle

Taas on työviikko komiasti hoidettu. Kun sääennuste uhkaili iltapäiväsateilla, lähdin työvuoron ja aamuteen jälkeen saman tien linturetkelle Viikkiin. Aamu oli kaunis, kuten sittemmin koko päivä eli se uhattu sade jäi jonnekin itään. Hieman rankkaahan se on kun työyön jälkeen maastoon lähtee, varsinkin jos tekee kuten mie eli käyttää kaikki työvuoron tauot treenisalilla. En toki pyörällä matkaan lähtenytkään vaan autolla, mutta oli senkin ajamisessa jo haasteita paluumatkalla, sen verran silmät lupsivat. Olisi Salossa ollut houkutteena soitimelta löytynyt haarahaukkalajipari, mutta en kertakaikkiaan tuntenut olevani bongauskunnossa, en vaikka heittivät sieltä vielä lampiviklon lisää houkutteeksi.

Jo työmatka oli tarjonnut nisäkäshaviksia, työpaikan pihalla oli seikkaillut citykani ja oman pihan tuntumassa rusakko sekä siili. Linnut lauloivat hienosti kun ensimmäisenä autona saavuin edesmenneen Gardenian puoleiselle parkkikselle. Kamerareppu selkään ja kaukoputki mukaan ja lähdin kulkemaan. Sadan metrin päässä tajusin ettei kiikari ollut mukana vaan auton takapenkillä. No, siitä sellainen sakkokierros ja sitten uudestaan, suuntana Keinumäki ja sen lintutorni. Metsänlaidassa tervehti nokkavarpunen, se lupasi hyvää. Tornille tullessa vieressä päivysti lapinharakka, sillä aikaa kun kaivelin selästä kuvauskalustoa se kuitenkin hävisi. Ei muuta kuin kamera takaisin reppuun, reppu selkään ja torniin, siitä sellainen sakkoviive. Muuttolintuja kulki tasaiseen tahtiin ohi, mitään erikoista ei kuitenkaan näkynyt. Jatkoinkin siitä kohtapuoliin kohti Hakalaa, sieltä näkisin paremmin mitä hoitoniittyjen raivatuilla kahlaajarannoilla oli.

Hanhia siellä oli, valkkareita pari- kolmesataa, kanikoitakin ja tietysti myös merihanhia. Pitkään paikalla olleita metsureita etsin joka puolelta mutta eivät tarttuneet väsyneisiin silmiini. Kahlaajia olin tässä etsimässä ja suokukkoja oli vastarannalla, ne miulle kevään ensimmäiset. Uivelopari loisti myötävalossa hienosti. Kaulushaikara, luhtakanat ja timalit pitivät ääntä ruoikossa. Kurki liikuskeli hyvin hiljaksiin Lammassaaren niityn laidassa, pesivät harmaahaikarat pitivät enemmän hässäkkää.

Lähdin jatkamaan kohti Purolahtea. Metsästä kuului sekä sirittäjän että hernekertun laulunsäkeitä, molemmat miulle kevään ensihavaintoja. Purolahden torni oli pettymyksekseni täynnä väkeä joten tyydyin selaamaan lahden ja niityt putkella pyörätieltä. Pensastaskustakin tuli kevään ensihavainto. Vesilinnut jäivät katveeseen joten päätin paarustaa vielä Mölylän kalliolle mistä näkisin tienoon hieman korkeammalta. Oli väkeä sielläkin mutta lähtivät pian saapumiseni jälkeen. Vasta nyt metsäkirvisetkin tuntuivat vallanneet tilaa maisemista, niitä sekä lauloi paikallisina että muutti yli.

Sorsat tuli selailtua, eilen lukuisat jouhisorsat olivat kadonneet mutta lapasorsia riitti yhä, silmät alkoivat vähän painaa kun tähän aikaan on nukkumaan tottunut. Lähdinkin siitä takaisin, ja valitsin suunnilleen saman reitin paluumatkakseni, mitä nyt metsiä painotin rannan kustannuksella. Vielä tuli yksi kevään ensimuuttaja, pikkukuovi, ylitseni. Metsistä löytyi jo monta mustapääkerttua, pajulintua ja pari sirittäjääkin lisää ensimmäiselle. Vielä kuului toinen hernekerttukin ennen kuin palasin autolle ja köröttelin hiljalleen kotiin.Onneksi ei ollut perinteinen iltaneljän ruuhka vaan aamun vielä vähäinen liikenne. Kotona olin puoli yhdentoista tietämissä.

Nukuttua tuli runsaat pari tuntia. Välipalan lomassa seurasin miten formuloiden aika-ajossa käy ja sitten päätin lähteä uudestaan ulos, koska kaupassakin piti vielä käydä. No, otin kameran taas mukaan ja käväisin Pornaistenniemessä. Piilokojun edustalla pyöri parinkymmenen pikkulokin porukka, seuranaan pari räyskää. Noista yritin sitten kuvia räiskiä. Kojussa oli tilaa, toisin kuin aamummalla jolloin se oli tupaten täynnä, kaukoputkella olin asian kauempaa tarkistanut. Oli Mantan lakituksen aika, ehkä jollakin lintukuvaajalla on sellaistakin elämää. Kojulammella pesivä laulujoutsenkoiras oli edelleen varsin murhanhimoinen vaikka onkin jo päästänyt päiviltä peräti kaksi kyhmäriä tänä keväänä. Se vainosi lammelle eksyneitä kyhmyjoutsenia ja kanadanhanhia pitkin ja poikin, tosin kanikat pitivät sitä lähinnä pilkkanaan väistellen vain vähän matkaa kerrallaan. Jossakin ihan vieressä tuuttaili jatkuvasti kaulushaikara ja pikkulokkeja kuvatessa huomasin kuinka kaksi jalohaikaraa tuli taivaalta ja pienen kaarroksen jälkeen tippui Keinumäen tornin edustalle. Lienee kyseessä sama pari joka on ollut paikalla muutamaan otteeseen kevään mittaan jo aiemminkin.

Yllä lenteli räystäs- ja haarapääskyjä, lammella soidinteli viisi harmaasorsaa, metsässä rummutteli ahkerasti pikkutikkakoiras. Rallukset ja timalit ääntelivät täälläkin, hyönteissyöjistä oli äänessä enää yksi mustapääkerttu, joku pajulintu ja tiltaltti ja yksi kirjosieppo lisäksi kutsuili.

Kellokin oli jo pitkällä illassa, mutta kun kauppojen aukiolo on vapaa, ehti hyvin vielä käydä sielläkin.

***

(sen silmissä kiiltää murhanhimo...)