Työviikon varrelta

Taas on työviikko takana, ja retkeily on ollut sen takia varsin vähäistä. Joka päivä olen ulkona käynyt, mutta retkikohteet ovat olleet lähialueilta ja enemmän kamerakierroksia. Torstaina piti kuitenkin käväistä Viikissä asti ja mukana oli kaukoputki eikä kamera, vaikka silloinkin tyydyin vain Pornaistenniemen ja Lammassaaren kierrokseen. Löytyi niiltäkin vaikka mitä, valkotäpläsinirinnasta sitruunavästäräkin kautta lampivikloon. Hakematta jäivät mm. pussitiaiset ja palsasirri, oli kiire iltatorkuille ennen työvuoroa.

Metsäkävelytkin palkitsivat närhien, palokärkien ja töyhtötiaisten tapaisilla löydöillä joita ei tähän aikaan tavallisilla ulkosaaristoretkillä juuri vastaan tule. Parituntisilla kierroksilla ei kuitenkaan ihmeitä ehdi tekemään varsinkin kun retkeilee spontaanisti, ei bongaten. Kuviakin kertyi kohtuuvähän ja vain vakiolajistosta. Rengastusuran muistoina tuli kuitenkin etsittyä jonkin verran rastaiden pesiä joissa alkaa olla jo poikasia. Siellä olisi jalkoja aluminoitaviksi vieläkin.

Lauantaiyö kävi taas voimille, tosin enemmän kuntosalilla vietettyjen taukojen ansiosta, ja uni maistui saman tien iltakahteen ja ylikin. Ulkona näytti satavan eikä se lisännyt ainakaan kiirettä lähteä ulos. Formuloiden aika-ajon ja teetauon jälkeen lähdin taas Viikkiin, sade ei tuntunut kummemmaksi muuttuvan. Sama sinirinta valkotäplä lauloi nyt ruoikossa, nousi sentään jonkun kerran ihan laululentoonkin. Pitkoksilla päivysti taas sitruunaväiskikoiras, tosin vain hetken kun kävelijöitä riitti suuntaan ja toiseen. Miekin lähdin tällä kertaa itäpuolelle lahtea. Gardenian parkkikselta kävelin pelloille ja siinä tien varressa on nyt keltahemppopariskunta, ilmeisen paikallisena, nähty päivittäin pitkin kulunutta viikkoa. Ei laulu illalla enää kuulunut, mutta kutsut kuitenkin ja linnut löytyivät hyvin niiden auttamina. Pellot olivat tyhjät, jos kattohaikarasaldoa tarkastelee. Sellainen oli kierrellyt paikalla ja välillä Vantaalla asti kotipihan tuntumassakin aamummalla kun nukuin. Valkoposkihanhia toki oli runsaat parisen tuhatta. Sade oli kuitenkin sitkeää ja lähdin palailemaan takaisin nyt rantateitä kulkien. Purolahdella oli kahlaajia, uusina lapinsirrejä joltinenkin parvi. Käkikin kukkui jossakin reunametsissä, ilmeinen muuttaja, ei niitä täällä muuten havaitse. Jalohaikara oli kuulemma Kobbenilla mutta miulta se jäi nyt piiloon, torstaina se kuitenkin vielä näkyi miullekin. Tundrahanhia rannassa oli tänään kuten torstainakin, merihanhilla oli jo torstaina kaksi poikuetta tornin edustalla. Vesisade on hyvää kasvustolle mutta tienvarren magnolioiden kukat se sai jo varisemaan.

***