Menneitä muistellen XLVI

(kirjosieppo, tänään kuvattuna)

13.5.1975: Aamu alkoi taas sateisena joten ulos lähdin seitsemältä. Ehtii sitä kastua siinäkin. Tuuli oli koko päivän etelälounaassa, kohtalaista. Aamun jälkeen sää alkoi selkeytyä, tosin ukkonenkin jyrähti muutamasti sateen lopuksi. Kymmenen astetta oli lämmintä, näkyvyys parani koko ajan iltaa kohti ja oli iltakymmeneltä jo horisonttiin asti.

Sepelsieppo näyttäytyi taas miullekin sateen loputtua Männikön keskirivin polun varrella, pikkusieppoja oli edelleen tuo tuttu punarintainen ja yksi naaraspukuinen. Kun mitään ei muuttanut, laskin paikallisia pesijöitä Itäriutalta ja edustan Sandenilta. Putkellä löysin 42 haahkakoirasta ja yhden naaraan sekä yhden pariskunnan. Kahlaajia oli tyllipari, meriharakkapari ja punajalkaviklopari, tietysti myös västäräkki riutan kärjen lähellä.

Sateen väistyttyä saareen tuli etelästä mehiläishaukka. Se yritti piiloutua leppälehtoon mutta paikalliset pesivät varikset häätivät sen tiehensä ja oli sen sitten lähdettävä laiskasti jatkamaan matkaansa koilliseen. Kehrääjäkin pelästyi lentoon taas Lepikosta. Leppälintujen määrä oli noussut sataan ja rastaitakin oli tullut lisää, muun muassa kolmen kulorastaan porukka. Harmaasiepot, herne- ja pensaskertut sekä pikkulepinkäiset olivat myös runsastuneet, ehkä tässä oli tulossa taas lämmintä ilmaa etelästä.

Punajalkahaukkakin oli taas löytänyt illaksi Männikön itäpäähän. Vähän aikaa siinä kierreltyään lähti Leppälehdon suuntaan. Sepelsieppo provoili männikössä myös sen verran että kokeilin taas kuvata sitä, mutta tällä kertaa sen pakoetäisyys oli säännöllisesti yli kymmenen metriä, sama kuin kirjosieppojen.

Illalla saareen ja asemalle tuli uutta miehitystä, Karlsonin Rolle, Tenovuon Olli ja Dahlqvistin Martti joista kaksi ensinmainittua lähti tietysti saman tien levittämään Männikköön verkot rengastusta varten. Miun oli taas syytä alkaa pakata kalustoani kun edessä olisi lähtöpäivä, pitää sitä nyt jonkun verran opiskellakin kun kirjoilla on. Tenttejä oli tiedossa...

Seuraavana aamuna heräsin taas neljältä. Keli oli mitä mainioin, kuusi astetta lämmintä, pilvetöntä ja tyyntä. Se lopahti puoli kuuden aikaan jolloin nousi tiheä sumu. Lähdin saaresta kuuden aikaan ja tuo sumu vaivasi paluumatkaa Pärnäisiin asti. Aamukävelyni saaren länsipäässä tuotti sentään tuttujen ristisorsien, merihanhien, etelänsuosirrien ym pesijöiden lisäksi 60 alpina-suosirrin parven, joka hetken Järvellä kierreltyään jatkoi muuttoaan itään. Arktikalla olisi aloituspaineita.

***

(meriharakka on ujo...kuva kaukoputken läpi puhelimella otettu)