Menneitä muistellen XLIV

( pleased to meet you...)

11.5.1975: Jurmon retki jatkui, nyt ulkoilimme 'vain' aamuneljästä iltakahdeksaan. Aamu oli täyspilvinen ja pariin otteeseen jopa hieman sateli vettä. Iltapäivällä taivaalta pilvet hävisivät, tyyntyi ja lämpö nousi kohisten taas viiteentoista asteeseen, pieni sumun tai autereen tapainen häiritsi koko päivää kun yritti katsella kauemmas, näkyvyys ei noussut koko päivänä juuri yli viiden kilometrin. Koko muu seurue lähti kello kahdentoista aikaan laivalla takaisin mantereelle, mie jäin yksin jatkamaan retkeä.

Aamulla Männiköstä kajahti jo kolmen punavarpusen tervehdykset, pikkusieppo, naaraspukuinen rätisi myös laitapuissa. Sirittäjiäkin oli ainakin neljä Leppälehdossa. Eilinen punajalkahaukka lähti aamun valjettua itään, ehkä saman linnun näin kiertelemässä Itäriutan yllä vähän myöhemmin. Punakuirien ja meriharakoiden sekaparvi muutti myös itään riutan ohi.

Länsipää ei jäänyt yhtään huonommaksi. Länsiriutallakin oli punajalkahaukka, vanha naaras. Se päästi viiteentoista metriin kunnes nousi taivaalle ja lähti etelään. Länsilahden pohjukassa ruokaili aikainen kuovisirri, joka väisti komppaajaa Järven puolelle. Järvellä oli myös tundrakurmitsa ja Lounaisriutalle laskeutui 22 punakuirin parvi. Vaalea merikihu muutti ohi ja meriharakoita sekä kurmitsoja oli myös liikkeellä.

Tykkikallion laidalla kähmi naaraspukuinen mustaleppälintu, Satamakadun lätäköiltä nousi ilmaan jänkäkurppa. Hieno päivä tästä taas tuli. Kun palasin takaisin asemalle ja sieltä sitten Männikön laitaan, siinä odotti komea vanha pikkusieppokoiras. Toisten lähdettyä ajattelinkin keskittyä lintujen kuvaamiseen ja kameran kanssa metsästelin tuota pikkusieppokoirasta. Sainhan mie siitä kuvia, kirjosiepostakin jokusen välttävän. Yllättäen Kappelin kulmilla eteeni lehmiaidan piikkilangalle lennähti sieppokoiras josta ajattelin ottaa parhaan kirjosieppokuvani. Ällistykseni oli tavaton kun peilin laskeuduttua tähtäimessä olikin komia sepelsieppokoiras. Olin siis ottanut siitä loistokuvan ennen kuin olin edes saanut siitä elistä. Sehän sekoitti miut pitkäksi aikaa, ja kun siitä toivuin, otinkin saman tien koko filmirullan täyteen sepelsieppokuvia. Kun asemalla sitten kävin vaihtamassa rullan uuteen, oli sieppo hävinnyt Männikön uumeniin. Lintu oli muuten paljon väsyneempi kuin muut siepot, kesy, pyöri välillä lähes jaloissani. Olisikohan tullut vasta äsken saareen.

Oli tämänkin päivän lajimäärä mainio, 96, vaikka muu väki lähtikin jo puolilta päivin pois. Sieppojen määrä oli noussut eilisestä, pajulintujen ehkä vähän laskenut mutta huonosta näkyvyydestä huolimatta kahlaajia löytyi sekä paikallisina että muuttajina. Ristisorsista näkyi enemmän vain koiraita, naaraat taisivat viihtyä jo pesillään. Käpytikkoja kaiveli maata yhä parikymmentä yksilöä.

Jäniksilläkin oli aamulla joukkokokoontuminen Muinaismuistolla, ainakin seitsemän siinä yhdessä touhuili.

***

(eikö oo hieno vielä 41 vuoden jälkeen, vaikka itse sanonkin... rajaamaton dia 300-millisellä otettu niin läheltä kuin putki tarkentui)