Menneitä muistellen XLIII

(tarkkana fyllareiden kanssa...)

10.5.1975: Aamuneljältä lähdin retkelle... no tietysti Jurmossa.

Eilen oli ollut fasismin kukistamisen 30-vuotisjuhlapäivä senaikaisen retoriikan mukaan, ja vihkoni mukaan ”loistelias ilma lähteä Jurmoon”. Kotipihalle Turun Itäharjuun oli tullut kaksi kirjosieppokoirasta jakamaan pönttöjä keskenään ja kevään ensimmäinen pajulintuni lauloi siinä pihassa myös koko aamun. Turusta olin lähtenyt bussilla iltayhden maissa, Pärnäisistä kello 15:20 ja Jurmossa olin kello 18. Mukana tulivat saarelle Kirjosen Jorma ihan itsekseen ja H. Tarkkonen, M. Heinonen sekä R. Kusmin omana ryhmänään. Saaressa oli jo tullessamme K. Vaara sekä Myrskyn Hannu, hekin tulleet vasta aamulla. Matka sujui tyynessä säässä ja lämpöäkin oli kaksikymmentä astetta, pilviä ei missään. Hienossa kelissä nähtiin suuria alli- ja pilkkasiipiparvia, ristisorsakin jo Berghamnissa. Meriharakoita muutti useita isoja parvia. Kirjosen Jopilla oli ollut jo laulava serinus Kaarinan vesitornin luona kun hän bussia odotteli, ja Aspön eteläpuolella näimme pari ruokkilintua, jotka hän määritti etelänkiisloiksi, mie jätin auki koska kaukana olivat silloisille kymppikertaisille Zuihoilleni ja olisivat olleet peräti elishavainto miulle. Jurmossa neljän iltatunnin kävely osoitti saaren olevan täynnä hyönteissyöjiä, niitä pajulintujakin oli jo satoja.

Mutta kymmenes viidettä. Silloin retkeiltiin, aamuneljästä iltakymmeneen. Hurja päivä se oli vaikka lämmintä riitti ja tuulikin oli leppeää kaakkoista virettä vain. Aamumuutolla kulki jonkin verran kuikkia ja hieman alleja sekä pilkkasiipiä.

Ristisorsia kartoitettiin saaren rannoilta viisi paria ja kylälläkin oli oma pari jonka pesä taisi olla Perin navetan viereisen harmaan vajan alla. Naaras hävisi sinne ja sen jälkeen pihassa päivysti vain koiras. Ampuhaukka oli paikallisena saaressa kuten eilenkin, nuolihaukkoja oli kaksi. Toinen niistä istui illalla männikön keskiosissa puun latvassa ja naapuripuun latvassa istui toinen lintu, jota Myrskyn Hannu kehotti kovasti putkella katsomaan. Putken näkökentässä ne näkyivät hyvin vierekkäin. Siitä huolimatta leukani loksahti vasta kun tuo toinen lintu lähti lentoon, sehän oli punajalkahaukkanaaras, ja mie huolimattomasti olin koko ajan katsellut muka pikkulepinkäistä... Se oli miulle elis, kuinkas muuten, ei tuollaisia sekaannuksia synny jos ikinä olisi lintua ennen nähnyt. Huvittavaa oli kun putkella sitä siinä katsoin ja sanoin sanasta sanaan: ”Johan tuosta voisi vääntää vaikka punajalkahaukan, on se vaan niin pirun koree...” ja sittenhän se lentoon lähti... Koko illan se siinä päivysti ja oli aika kesykin, parinkymmenen metrin päästä lähimmillään sitä katsoin. Lintu oli ensimmäisen kevään naaras.

Kahlaajista etelänsuosirrejä oli tällä kertaa kolme paria pesivinä, muuttavista kahlaajista huomattiin jonkin verran taas meriharakoita, jokunen kuoviparvi, kapustarintoja ja vähän vikloja. Kolme käkeä vietti päivää saaressa ja illalla männiköstä nousi yksi suo- tai sarvipöllö saalistamaan. Käpytikoilla oli kevätvaellus, ympäri saarta kolusi yhteensä kolmekymmentä maatikkaa, samalla tavalla maassa könysi kymmenen käenpiikaa. Leppälehdosta nousi esiin kaksi kehrääjää, kylällä pyöri nuori mustavaris.

Laulurastaita oli joka pensaassa, kai satoja, ja jokaisella kivellä istui kivitasku, niilläkin muutonhuippu. Pensastaskuja, leppälintuja, harmaa- ja kirjosieppoja oli kymmenittäin ja pajulintuja sadoittain. Kahdeksan sinirintaakin löytyi, samoin muutama satakieli. Nokkavarpunen nousi esiin Leppälehdosta. Lapinharakka jahtasi väsyneitä muuttolintuja nummella ja samaa harrasti pari pikkulepinkäistä männikön kulmilla. Komea punainen punavarpuskoiras tippui aamusella Suon laitaan viheltelemään, samaan aikaan muutteli taivaalla peltosirkkuja ja tilhiä, toisia 15, toisia 13.

Päivän mittaan näimme ainakin 102 lajia, erinomainen tulos noihin aikoihin. Mutta tämä etelän ja kaakon puoleinen virtaus jatkui yhä...

***

(nuolihaukka johdatteli eliksen viereen)