Menneitä muistellen LVIII

(pesiä laskemaan)

26.5.1984: Heräsimme Söderöllä neljältä ja lähdimme saareen komppaamaan. Teeret pulputtivat joka saarella, pikkulinnut lauloivat innokkaasti. Kierroksemme jäi vain laivan lähitienoiden tarkastukseksi sillä tarkoitus oli ehtiä päivän mittaan laskemaan kuuden eteläpuolisen lähiluodon linnut Sepen gradua varten. Torsten Stjernberg oli laskenut samojen luotojen pesimälinnut kymmenkunta vuotta aiemmin joten vertailuaineistoa oli. Tosin jos nyt laskisi ne uudestaan 32 vuoden jälkeen, saisi vielä kirkkaamman kuvan muutoksista, edellyttäen että joku sen vielä graduna suostuisi vastaan ottamaan.

Tuuli tuntui aika reippaalta, ilma oli kuitenkin selvästi kirkastumaan päin. Lähdimme keula kohti etelää. Vastaan tuli kuikkalintujen porukoita vilkkaammin kuin yhtenäkään aamuna tämän retken aikana. Reittiä emme kuitenkaan entuudestan tunteneet eikä merikarttakaan ollut kovin tarkka täällä joten hitaasti kuljimme ja tähystys toimi yllätysten varalta keulassa koko ajan.

Trätan kierrettiin vastapäivään ympäri, pesivä kihupari todettiin sillä ja ympäristön haahkalautat alkoivat olla jo aika isoja täällä ulkona. Läheiset matalat soraluodot Söderören ja Norrören vähän Trätanista kaakkoon olivat ensimmäiset laskentakohteet. Vedet olivat matalia ja kivisiä joten soutuveneellä niille kuljimme Sepen kanssa. Haahkoja oli ympärillä tuhantisia parvia, pesiäkin oli runsaasti. Norrörenin pesijät oli aika tarkkaan likvidoinut minkki jolla oli saaressa pesä. Renkaat jäivät laivaan, saalista olisi kyllä saanut, Sepon aseetkin jäivät laivaan, minkkipesyeen olisi varmaan niillä tuhonnut.

(köysi ja sen pelastaja)

Saarelta toiselle soutaessa kolaroimme kiviin soutuveneelläkin, joten tarkkana sai olla. Tuuli oli yltynyt kun palasimme taas Atlantaan. Bredgrundet oli seuraava kohde, ruokkiluodoksi mainostettu. Sepon kanssa soudimme taas saareen, nyt renkaatkin mukanani. Kaksi emoa ja parikymmentä poikasta hoitelin kirjoille kun Seppo laski pesiä. Lokkejakin luodolla pesi ja ruokkeja kierteli ympärillä yhdeksäntoista. Ilkka ja Jari näkivät Atlantan kannelta myös merikotkan.

Örskärin saariryhmän Norrörarna oli seuraava kohteemme. Jätin vaharenkaat laivaan koska aikaa piti säästää. Haavilla tuli kuitenkin kuusi emoa, niiden merkkaaminen on nopeaa. Kyhmärin ja merikihun pesät olivat parhaat löydöt täältä. Merimetsokin kierteli ympärillä. Kiinnostavin löytö oli kuitenkin 40 metriä pitkä kymmenkunta senttiä paksu köysi, painoltaan toistasataa kiloa. Sitäpä ei suostunut Ilkka saareen jättämään vaan lähdimme sitten vielä uudestaan hakemaan sen, samalla soutuveneeseen tuli myös metrinen, halkaisijaltaan parikymmensenttinen kuorittu propsi jonka päälle Ilkka sanoi istuttavansa täytetyn lapinpöllönsä.

Viimeinen laskentasaari oli Flada Måsskär aika lähellä Vänötä. Tuuli oli alkanut taas heiketä ja kun vedetkin olivat kivistä suotuisan puhtaat, Atlanta pääsi sen rantaan asti. Saari oli kuitenkin linnuton, syyllinen oli minkki ja sen pesä keskellä luotoa, kiven alla kiljuvat pennut sen paljastivat. Laivalta oli Sepon helppo hakea aseet ja koko perhe toimitettiin pois päiviltä.

Kauniin illan kunniaksi ajoimme jonkin matkaa pohjoiseen Benskäreille, jo ennakoiden kotiinlähtöä. Siellä saarten välissä oli hyvä ankkuripaikka, mutta myös useita muita veneitä. Emme viitsineet saarta kiertää. Illalla nousi kovanpuoleinen ukonilma, salamat leimusivat tauotta ja vettä kaatui niskaan kuin saavista. Nukkumaan menimme puolilta öin.

***

(make my day, minks)