Menneitä muistellen LIX

(ei tottele, ei)

27.5.1984: Heräsimme Benskärien välisessä suojasatamassa kuuden aikaan aamulla. Tarkoitus oli lähteä jo kotia kohti eikä saarilla tehty mitään erityistä kierrosta, oikeastaan vain irrottauduttiin aamupalan jälkeen ja sitten suunnattiin keula kohti Saloa... Tai yritettiin suunnata, tulikin heti viidenkymmenen metrin ajon jälkeen kipparilta käsky ankkuroitua uudestaan. Oli nimittäin laiva ohjauskyvytön, ruorikettinki pudonnut paikaltaan ja yhteys peräsimeen katkennut. Se oli selvitettävä saman tien. Mikähän olisi ollut tilanne jos tuo olisi tapahtunut eilisellä tuulisella kierroksella tuntemattomien pikkuluotojen kivisillä vesillä...

(Jari on jossakin seinänraossa ja Ilkka yrittää valaista missä on vikaa)

Pari tuntia Jari ja Ilkka sitkeästi ponnistelivat asettessaan ketjua uudelleen paikalleen ja korjatessaan liitoksen pitäväksi. Vihdoin sitten peräsin alkoi taas totella ruorin käännöksiä ja voimme ottaa riskin yrittää uudelleen paluuta. Kello oli jo kiertynyt kymmeneen. Ulkona oli kaunis sää, lämpö kivunnut samalla kahteenkymmeneen. Benskärien välinen satamapoukama on suojainen, mutta saaret aika pienet ja siten linnuttomat, pitkän korjauksen aikana ainoat mainittavat tirpat olivat retken toinen käpytikka ja nuolihaukka.

(kotimatkalla)

Lähdimme kotisatamaa kohti kiertämällä Kemiönsaarta tällä kertaa länsipuolitse. Merilintuja näkyi täällä vielä Paimionselällä, sisävesilinnusto otti vallan heti kun käännyimme Sauvon rantoja sivuamaan. Pitkä kotisuora tarkkailtiin tavan mukaan innokkaasti mutta uusia retkilajeja emme enää onnistuneet näkemään.

Matkalla siivosimme paatin, pakkasimme tavarat ja kun lopulta iltaviiden aikaan kiinnityimme taas Navigaatioseuran laituriin, voitiin lähteä kotiin päin saman tien. Miulla sinne oli vielä matkaa julkisilla sen verran että Vantaalla olin vasta puoli yhdentoista aikaan illalla.

(merilokkikaksoset siinä)

Tässä koko kymmenen päivän retkihistoriikki tuolta Orwellin vuodelta 1984, ja kun vertaa sitä vaikka noihin edeltäviin Jurmon retkiselostuksiini Tshernobyl-keväältä tai vuodelta 1975 jolloin en ollut opintoesteiden takia vielä näillä venematkoilla mukana, huomaa kumpi on ollut linturetki, kumpi taas pääasiassa jotakin muuta. Erityisesti tuo poikien ensimmäinen retki Bengtskäriin omalla veneellä toukokuun lopulla 1975 oli osoitus siitä miten linnut putoavat viidennelle sivulle tärkeysjärjestyksessä kun kärkeen nousee taistelu luonnonvoimia vastaan ja kaluston pelastaminen haaksirikolta, osallistuneet kertokoot itse tahoillaan niistä tapahtumista. Nämäkin retket alkoivat aikoinaan 1960-luvulla linturetkinä, mutta joukkueen jäsenet tekevät pelistä itsensä näköistä ja tämä joukkue teki tämän näköisiä retkiä. Myös muutaman kevään kestänyt kokeilu auto- ja mökkimatkoista Virolahdelle arktika-aikaan jäi vain kokeiluksi sekin, samoin kahdesti kokeiltu alkukesän asuntoautokierros Suomen ja Norjan Lappiin.

(kyhmärin pesä laskentaluodoilta)

Yksi odotti näiltä retkiltä yhtä, toinen toista ja lopulta kaikki taisivat pettyä odotuksissaan koska tästä aiemmin todella porukkaa velvoittaneesta traditiosta on nyt jäsen Pertin kuoltua nopeasti luovuttu. Toinen merkittävä syy oli jäsen Jarin paatin hajoaminen jo joitakin vuosia aiemmin, retket yhteysaluksilla tai taksiveneillä turistisaariin eivät olleet samaa eivätkä tyydyttäneet kaikkia osallistujia, erityisesti Jaria, samalla tavalla. Ukkoutunut porukkamme löysi enemmän marinan kuin ilon aiheita. Kun ei oltu enää ympärivuorokautisessa vastuussa laivasta, elo meni joskus aika pahasti juopotteluksi niillä joilla sellaiseen oli taipumusta. Se vieroitti ryhmästä niitä, joille alkoholi ei kuulunut retkivarusteisiin, jako meni kolme vastaan kaksi. Tuli terveysongelmiakin, milloin hajosi Jarin lukemattomat kerrat leikattu selkä, milloin taas verenpaine vei Sepolta tajun päästä ja jalat alta. Ketään ei kuitenkaan haettu helikopterein tai vastaavin sairaalaan, jotakin siis jäi vielä kokemattakin... Vuosikymmeniä huumori auttoi porukkaa pysymään koossa, lopulta sekin kaivo taisi ehtyä.

***

(kaipaa mastoa nokalleen, olisi tasapainoisempi)