Kuolema kisaa, mie mäherrän

Taas on edessä vapaa viikko, edellinen työviikko päättyi lauantaina hautajaisiin. Kävin Halikossa, ja kun yövuoron jälkeen unet jäivät lyhyiksi, piti yksinäistä automatkaa pätkittää hieman tauoilla. Tietysti noita taukoja sitten pidin lintuja tähystellen. Kävin tulomatkalla Anerion lintutornissa. Ehkä joku vähän katseli kun sinne kiipesin puku päällä, mutta mitä väliä sillä. Joutsenia oli paikalla kuten pesimäjärvelle kuuluukin, ja lähilampien kaakkureita oli kalaa pyytämässä. Satakielet, käet ja muut kesälinnut säestivät ympärillä.

Paluumatkalla taukoilin samaan tapaan. Halikonlahdella pistäydyin heti lähdön jälkeen ja samoin puku päällä katsastin mitä vanhoille retkipaikoille kuuluu. Kyhmäri puhdisteli itseään ihan auton vieressä, nappasin siitä kännykällä pari lähikuvaa. Toinen huomiota herättävä lintu oli lukurengastettu naurulokki. Kuvat otin siitäkin, putken läpi kännykällä joten lukurenkaan teksti oli selvää, mutta teräsrenkaan lukuja tai tekstiä en saanut tulkittua.

(vitonen tuo viimeinen luku teräsrenkaassa...)

Tosi hitaasti köröttelin kotiin ja nukkumaan kun kävin, nukuinkin sitten seuraavan päivän puoliväliin asti. Ajattelin aamuteen jälkeen lähteä fillarilla vaikka Haltialaan, mutta Kemiönsaaren Björkbodasta tuli viesti pikkutuulihaukasta. Ei se hyvältä vaikuttanut koska lintu kuulemma hävisi peltoaukean itäpuolelle, mutta saattaisihan se tulla takaisin. Kun kerran tuon kuolemankin olen haastanut, päätin lähteä katsomaan mitä tämäkin voisi tuottaa.

Paikan päällä oli hyvä joukko turkulaisia bongareita ja samoihin aikoihin kanssani alkoi tulla tuttuja naamoja Helsinginkin suunnalta. Ei siellä pikkutuulihaukkaa näkynyt, muita petoja jokunen, merikotka, sääksi, hiirihaukkoja... Muutama hälytys porukassa annettiin ns lupaavasta kandista, mutta määritystä ei enää tehty. Lähdin palailemaan, kuitenkin sentään Sjölaxin kautta kun kerran näinkin kauas olen tullut. Lihakarjalaitumen läpi rohkeasti kuljin staijikummulle rannan tuntumaan. Kurki puhdisteli itseään, merihanhipoikueita lähti rannasta muutama, lisänään kanadanhanhipoikueita ja laulujoutsenpari. Kauempana rantalehdossa huhuili kuhankeittäjä. Ei sitä haukkaa täälläkään näkynyt vaikka vähän salaa sitä odottelin.

Autolle palatessani ohi kulki tilan isäntäkin, ja kyseli mitäs näkyi. Kun puhui ruotsia, jouduin miekin muistelemaan mitäs sitä tulikaan nähtyä, på svenska. Saatiin small talkia silläkin kielellä mitenkuten aikaan ja lintuhavaintoja vaihdeltua.

Käännyin Perniöntielle tullessa huvin vuoksi pohjoiseen. Kiialan tienhaarassa pysähdyin hetkeksi, mutta hiljaista oli vastapäisessä metsässä. Palailin rauhalliseen tahtiin kotia kohti, ja pysähdyin jälleen Anerion tornilla. Kaakkureita oli järvellä tällä kertaa peräti kuusi.

Seitsemän tuntia oli vierähtänyt taas kun kotiin ehdin.

***

(putken läpi kännykällä tämäkin Sjölaxin kurki)