Menneitä muistellen LVII

25.5.1984: Aamu aukeni Vänössä sateisena ja tuulisena. Meidän jengi ei sadeilmalla turhia hötkyile ainakaan Vänön länsipäässä yövyttyään joten ulos lähdimme aamukahdeksan tietämissä.

Pikkusieppo rätisi ihan ankkuripaikan tuntumassa. Satakielten kuoro oli tasaisen vahva myös täällä saaren länsipäässä, kultarintoja löytyi neljä laulavaa. Hyönteissyöjiä ja rastaita risteili puiden välissä runsaasti ja sateen tauottua ilmaantuivat taivaalle pääskyt. Reittimme kulki pohjoisrantaa myötäillen itäpäähän ja sieltä paikallista 'itäväylää' kylälle. Kylällä kiinnostavinta olivat kanat, kilit, isommat vuohet ym kotieläimet. Lintuasemana toiminut Pellaksen mökki oli tyhjänä, siellä olin viettänyt aikaa useamman kerran 80-luvun alkuvuosina, jopa ihan näihinkin aikoihin keväästä.

(suojasatamassa)

Yhteysalus tuli laituriin samaan aikaan kun olimme kylällä ja saareen tuli paikalliseksi myös kaksi isoa kesyä papukaijaa. Saavat kuulemma lennellä saaressa vapaina joten jäimme odottamaan saisiko niistä retkipinnoja.

Kirjokerttuja etsimme tietysti tänäänkin, yksi aika arka lauleli eilisellä paikalla kappelin lähipuissa ja kaksi lintua kinasteli reviireistään Kappelipellon Peikkovuorten puoleisessa päässä. Muuten oli saarikierros kovin vaisu verrattuna tähän aikaan aikaisemmin tekemiimme. Hitusen pettyneinä paarustimme takaisin paatille iltapäivällä. Ruokailun jälkeen päätimme lähteä vielä vähän eteenpäin, vaikkapa läheiselle Söderölle, sää tuntui kääntyneen suotuisammaksi ulkoluotokierrosta ajatellen.

Iltakuuden aikaan kiinnityimme Söderön rantaan. Aikaa oli hyvin vielä iltakierrokselle. Parin uivan kyhmyjoutsenen lisäksi näkyi yksi hautovakin. Kallioilla näkyi runsaasti jonkun ison pöllön sontaa joten saattaa huuhkaja asustella joko saaressa tai viereisellä Harölla. Iltamuutto oli nollilla tämän retken tavan mukaisesti, tai no, viisitoista allia...

Iltahämärissä paatin ympärillä häärivät lepakot. Itäisellä taivaalla välkehti vahva ukkoskuuro. Se nostatti tuulta hiljalleen meillä asti.

***