Menneitä muistellen LVI

(aamupesulla)

24.5.1984: Aamuneljältä nostimme päätä sen verran että totesimme sumun olevan läpitunkematonta. Jatkoimme unia vielä tovin ja kun aamukuudelta sitten ulos lähdimme, oli näkyvyys yhä sadan metrin luokkaa.

Mie otin taas haavin mukaan, yksi emo ja kolme poikasta tuli merkittyä. Linnusto oli entisellään, paikallisen huuhkajan jälkiä seurasin hieman tarkemmin. Se oli syönyt saaressa jo mainitsemani kanahaukan lisäksi ainakin pari heinäsorsaa, isokoskelon, varpushaukan ja sarvipöllön.

Jarin kanssa mökin takaista polkua kävellessämme yllätyimme kun edessä makasi juuri kuollut myyrä, ja aivan sen vieressä oli varuillaan kyy. Osuimme varmaan paikalle juuri sen päivällisaikaan. Meitä käärme kuitenkin väisti läheisen kanervaturpeen alle, odottamaan ruokarauhan palautumista. Kyitä saaressa oli enemmänkin, sumu vain oli huono sää niidenkin auringonottoon.

Metsäviklo levähti rotkon nevalaikulla, muuten oli aika tutunlaista, ja kun sumukin tuntui jatkuvan sitkeänä, valmistauduimme lähtemään tuottoisammille lintumaille. Emmehän olleet kyitä etsimässä, niitä saaressa oli nähty jo kai kymmenen. Sumun seassa irrottauduimme Kuggskäriltä ja ajelimme hiljalleen väylää pitkin pohjoiseen, tavoitteenamme päästä Vänöön ennen iltakolmea. Sepe seisoi paatin keulassa torvi mukanaan ja päästeli tasaiseen tahtiin kuuluvia töräyksiä vaihteeksi etupuolelta. Trollön kohdalle tullessamme sumu hälveni, mutta ennen kuin olimme sen ehtineet kiertää, saapui päällemme toinen pilvi ja sen sisällä sitten jouduimme mutkittelemaan lähes koko loppumatkan kunnes taas Vänön löydyttyä sää selkeni uudestaan.

Kiinnityimme saaren pohjoisrannalle itäpään lähelle paikkaan missä oli rantaan vedettynä vanha railolossi. Valinta ei ollut paras, koska hetken päästä jouduimme kiskomaan paattia irti rannasta mihin täyttä vauhtia ohi menneen armeijan kuljetusaluksen ja komentajan laivan luoma aallokko oli meidät työntänyt. Sotaharjoitusten takia armeijan kalustoa näkyi kulkevan väylällä muutenkin yhtenään. Kun liikenne lopulta rauhoittui, emmehän olleet sodassa, ehdimme lähteä saareen lintujen pariin.

(torvet soivat)

Satakieliä lauloi itäpään lehdoissa tiheässä. Hemörssundetilla ja lähistöllä ui kymmenen kyhmyjoutsenta, odottamamme ristisorsat olivat piilossa. Lammen reunapensaikot olivat täynnä linnunlaulua, paikallisten pesijöiden joukosta löytyi ensimmäisiä pikkulepinkäisiä ja kerttuja. Odotetun keltasilmänkin, vanhan kirjokertun, löysimme kappelipellon reunapensaista, tosin hyvin se osasi siellä piilotella. Taivaanvuohet soidintelivat kosteiden niittyjen yllä, lehtokurppakin nousi ilmaan katajikosta. Kappelin lähipuissa lauloi kultarinta.

Idän ja kaakonkulman rantakierros oli aika tyhjä, kylän viereisellä kalliolla käytiin toteamassa ettei muuttoa ole vieläkään ilmassa. Kylältä kiersimme hiljalleen takaisin kohti Atlantaa, ja saapuessamme pohjoisrannan kolmioniitylle meitä vastassa oli kai retken toistaiseksi paras laji: valkohäntäpeura. En ole sitä ennen saarella nähnytkään, mutta nyt se tuntui jäljistä päätellen olleen paikalla jo pidempäänkin. Näköjään talvella sekin on tänne päässyt eikä kai enää viitsi takaisin yrittää.

Säätiedotus uhkaili nousevalla itätuulella, paikkamme oli siis huono yöpymiseen. Atlantaa oli siirrettävä ja ilta kului siinä kun ajoimme saaren länsipään poukamaan ja sinne jäimme sitten myös nukkumaan.

***

(Kugiksella iltanuotiolla)