Menneitä muistellen LIV

(Hei, minnekäs paatti on menossa... Leikkiä, leikkiä, kuvassa ankkuri poikkeuksellisesti pitää ja soutuvenekin on vakaasti paikallaan)

22.5.1984: Meriretki jatkui Morgonlandetilla, herätyskin oli sisukkaasti puoli neljältä ja aamumuutolle lähti kolme neljästä, Sepe jäi vielä unten maille. Kun kolmikkomme kiipesi bunkkerille, ensimmäinen vastaan tuleva lintu oli valkoposkihanhi joka muutti ylitsemme koilliseen. Muuttajia tuntui liikkuvan enemmän kuin edellisaamuina, kuikkalintuja tasaisesti pikkuparvin, pikkulintujakin vielä yön jäljiltä yrittämässä mantereelle. Myös retken ensimmäset mustalinnut havaittiin.

Päivä oli aukeamassa ja muutto jatkumassa kun Sepekin heräsi. Harmi vain että hän heräsi siihen kun Atlantan ankkuri petti ja paatti lähti ajelehtimaan. Meille tuli äkkilähtö laivalle puoli seitsemältä, soutuvene oli onneksi vakaasti rannassa osin ylös vedettynä, ja viisi minuuttia myöhemmin olimmekin jo ajamassa merelle.

Suunnaksi otettiin Bengtskär. Kuikkalintuja muutti edelleen tasaisesti mereltä vastaan, kaakkuri oli uimassa heti saaren länsipuolella, ja muutama ruokkiryhmäkin piristi. Päivästä oli tulossa taas kaunis ja aurinkoinen. Benkun rantaan tulimme jo aamukahdeksalta. Kiinnittymisen jälkeen mie otin mukaan taas haavin ja renkaat ja lähdin saareen etsimään pesiviä haahkoja. Kolme saaren neljästä pesijästä saikin renkaan jalkaansa. Ilkka taas lähti surffilautoineen ulkomaille, tässä kohtaa aluevesiraja oli sen verran lähellä että saaren kiertämällä pääsi kansainvälisille vesille. Saaren maitse kiertäminen paljasti joukkomurhan: joku metsästäjä oli ampunut samaan kasaan peräti kuusi rauhoitettua mustavarista. Eläviäkin lintuja kivellä oli, muun muassa komean punainen punavarpuskoiras joka lauleli tovin Atlantankin kannella.

Jarin harrastus oli veneily ja veneen korjailu. Nytkin pakoputken jäähdytyspumppu reistaili ja hän korjasi sitä koko saarellaolomme ajan. Lähtiessämme yhdentoista aikaan eteenpäin sen toiminta vaikutti yhä epävarmalta. Pohjoiseen kuitenkin lähdettiin, mutta jo parinkymmenen minuutin ajon jälkeen oli pysähdyttävä Dömmaskärin tuntumaan jatkamaan korjausoperaatiota. Jari korjasi ja Ilkka auttoi, sillä aikaa Sepe kaivoi retkivarusteistaan turskapilkin ja ryhtyi etsimään tuoretta kalaa. Viidenkymmenen metrin siimakela meni kokonaan mereen eikä pohja vielä vastaan tullut, ylös tuli kuitenkin pikkuinen turskanalku. Toisella yrittämällä löytyikin isompi haaste, kun se pintaan saatiin, se olikin 95 senttiä pitkä ja kahdeksan kiloa painava jytky. Kalaruokaa oli retkellä luvassa...

(on se iso...)

Konehuoneessa tehtiin valmista, jäähdytys toimi taas, ja lähdimme Ljusskärille, pohjustamaan Sepen gradua (joka sivumennen sanoen taitaa olla vieläkin vaiheessa). Hänellä oli ajatuksenaan laskea linnut joukolta tunnettuja lintuluotoja jotka oli laskettu jo vuosikymmeniä aikaisemmin ja tehdä sitten tuloksista vertailua. Tuuli oli ehtinyt yltyä, idästä se puhalsi. Mie ja Sepe lähdimme soutuveneellä saareen, edelleen mukanani haavi ja renkaat, Sepellä kamerat ja tietysti laskentakaavakkeet. Haahkoja oli piukassa, parisataa pesää. Hankalaa oli haaviminen, koska yhtä yrittäessä kymmenen vierestä lähti lentoon. Paattiin jääneet nauroivat touhuillemme... Neljä rengastusta sain aikaan, aikaa ei kuitenkaan kauaa voinut täällä viettää ihan lintujen hyvinvoinninkin takia. Paattiin palattuamme ajelimme hyvässä myötäisessä Kuggskäriin, iltaviideltä kiinnityimme suojaiseen länsipuolen poukamaan.

Sää alkoi heiketä tuulen yltyessä, mutta saarikierrokselle lähdimme. Käki kukkui jossakin lähellä, naaraspukuinen pikkusieppo löytyi saaren rotkosta, suokukkoja oli rannassa, valkoviklo muutti yli. Iltamuutto oli kuitenkin taas olematonta ja kävimme iltayhdeksältä huutokaupan kautta nukkumaan. Näkyvyys ulkona oli huonontunut ja sateen uhkaa ilmassa.

***

(ja siinä mie vanhan haahkan kanssa sylitysten, tarjonnut sille jo rinkulankin jalkaan...)