Pyöräilykauden aloitus

(ekoelis syntyi tästä)

Tänään sitten avasin pyöräilykauden, pitäähän se avata kun kerran uuden pyörän hankin. Vähän myöhässä olin jos alkua vertaa kolmen vuoden takaiseen, silloin ensikierros oli aprillipäivänä, vaikka kevät oli paljon tätä tämänkertaista myöhäisempi. Se vuosi oli ekopinnojen keruun haastevuosi jolloin keräsin 200 lajia ekologisesti. Tänä vuonna tuskin yritän mitään parannusta tuohon, kunnon vuoksi retkeilen jos retkeilen. Painoa on poistettavaksi asti ainakin viisi kiloa...

Tuona vuonna huomasin että täältä on loppujen lopuksi aika lyhyt matka pyöräillen Vanhankaupunginlahdelle, joten sen valitsin ihan luonnostaan aloituslenkiksi. Laiskan leppoisasti lähdin liikkeelle vasta puolilta päivin. Olisihan siellä vieläkin se valkopää josta voisi saada vaikka ekoeliksen. Pyörä kulki oikeastaan aika leppoisasti vaikka edellisestä kierroksesta noin kauas on aikaa. Liikennettä riitti kun täällä Ruuhka-Suomessa ollaan, ja varovasti oli syytä ajella. Trikoohirviöt saivat suhahdella ohi ihan niin lujaa kuin halusivat.

Vastatuulikaan ei haitannut matkaa Viikkiin. Heti huomasin miten paljon enemmän pyöräillessä lintuja huomaa kuin ajaen. Nytkin jo matkalla keksin kevään ensimmäisen kirjosiepon Ala-Tikkurilasta ja jonkin matkaa tuosta edempänä Puistolassa vielä ensimmäisen kivitaskuni. Siinä välissä oli muistutus siitä että pyöräily täällä Helsingin seudulla ei ole ihan huoletonta, terassikauden alku oli tuottanut pyöräreitille hirveän määrän lasinsiruja, ilmeisesti läheisestä juottolasta lentäneitä. Onnistuin kuitenkin ne väistämään ehjin renkain.

Viikkiin tullessa suunnistin ensimmäiseksi Keinumäen lintutornille. Siellä oli hiljaista, toisin kuin varmasti eilen olisi ollut. Rautiainen lauleli, ja kanahaukka lensi varisten saattamana läheltä ohi. Pyöräni pitäisi olla niinsanottu retkipyörä mutta kokeilin tietysti sen maasto-ominaisuuksiakin kulkien kapeita rantapolkuja pitkin Hakalaan. Lavalla oli ulkoilijoita joten kiipesin täälläkin taas lintutorniin. Siellä juttelivat keskenään vakituiset eläkeläisornit joita täällä erityisesti näin arkena päivisin näkee. Linnusto oli aika lailla samaa kuin on ollut jo jonkin aikaa, tämä kaunis ilma ei ole mitään etelävirtausta vaan vain korkeapainesäätä. Etelästä ei kuulunut jonkun varpushaukan ja kuovin lisäksi muita muuttajia.

Jatkoin Purolahden kautta Mölylään. Sieltä oli hieman myötäisempi valo tutkia paikalllisia lintuja, ja onnistuinkin nyt löytämään heinätaviparin joka täällä on muiden mukaan ollut jo jokusen päivän. Räyskä kierteli edessä ja pari selkälokkiakin huomasin, miulle vasta nyt vuoden ensimmäiset.

Kovin kelirikkoista polkua suunnistin kohti Fastholmaa, mutta polkien meni koko matka, ei tarvinnut pyörää taluttaa missään vaiheessa. Ruokintapaikalle tullessa vastassa oli tutun näköinen auto ja yksi polkupyörä, joka sekin kuului tutulle kuvaajalle. Ja kun ehdin lintulaudan lähelle, Salon Markku totesi tintin juuri olevan laudalla ruokailemassa. Tulihan siitä ekoelis. Vähän aikaa siinä istuskelin, kuunnellen pikkutikkakoiraan rummutusta jossakin kauempana, ja kiersin sitten rannan kautta takaisin pyörälle. Vakiomännyssä torkkuivat tällä kertaa molemmat lehtopöllöemot. Poikasia en jäänyt etsimään vaan palasin pyörälle ja lähdin polkemaan verkalleen peltojen halki kohti kotia.

Paluumatka sujui jo aika lailla työmatkaliikenteen seassa joten lintujen seurantaan ei jäänyt liiemmin aikaa kun piti tarkkailla kaksi- ja nelipyöräisiä suhareita koko ajan. Takapuoli alkoi selvästi puutua paluukilometreillä, se ei ole tottunut taaskaan kovaan satulaan. Vaikka kilometrit menivät selvästi yli neljänkymmenen, jaloissa ei tuo lenkki juuri tuntunut. Hyvä merkki, kunhan vielä tuon perseen saisi kestämään. Etuhaarukka on jousitettu mutta takapää jyskyttää suoraan häntäluuhun.

***

(tuo kaksikko paritteli härskisti keskellä tietä, siirtyivät pientareelle kun otin niistä kännykällä kuvan)