Menneitä muistellen XXXVIII

26.4.1986: Tasan kolme vuosikymmentä sitten olin... tyhmä kysymys, tietysti Jurmossa. Olin tullut sinne eilen, lähtenyt Helsingistä yhden aikaan iltapäivällä pikavuorobussilla, vaihtanut Paraisten tienhaarassa Korppoon bussiin ja jatkanut sitten Pärnäisistä saareen missä ehdin asemalle illalla kello 22:50. Lämmintä oli ollut tulomatkalla, Nauvon keskustassa mittari näytti 13 lämpöastetta. Mikään varhainen ei kevät siihen mennessä ollut, koskapa Berghamnin saarien välissä oli vielä jäätä kun tulimme.

Yöunet jäivät lyhyiksi koska ulos lähdin jo puoli kuuden jälkeen. Saaressa oli muutakin väkeä, Alhon Pekka rengasti ja joko hänen kanssaan tai muuten retkellä oli vielä Kallion Seppo, Toivosen Kalle, Suomelan Janne ja Vuorisalon Timo. Saarella riitti siis kovan luokan lintumiehiä, toivottavasti lintujakin. Männikössä oli heti runsaasti rastaita, punarintoja, hippiäisiäkin koko joukko ja miulle kevään ensimmäiset pajulinnut lauloivat. Mustavaris, pari varpushaukkaa ja metsäviklo olivat muutolla heti aamulla.

Mie valitsin retkisuunnaksi Sorgenin ja eteläsataman. Teerikukko soidinteli, merihanhipari varoitteli ja joutsenparikin erkani rannasta kauemmas. Lapinsirkku löytyi, taas varpushaukka ja rannasta ristisorsakoiras. Rantaa pitkin länteen kulkiessani merellä liikkui alliparvia ja yksinäinen mustalintukoiras samaan suuntaan. Lännessä käytin pari tuntia kahlaajakierrokseen. Suosirrejä taisikin olla kolme paria vakiopaikoillaan. Muutkin runsaat kahlaajat olivat pesijöitä kuten meriharakat, tyllit, punajalkaviklot ja töyhtöhyypät. Merihanhia oli runsaasti laitumillaan, myös tuli lisää lapinsirkkuja ja yksi mustavaris. Päivälle uusina löytyi lapintiira, merikihu, pensastasku ja luotokirvinen. Palailin lopuksi sataman kautta takaisin asemalle puolimatkan evästauolle.

Välitankkauksen jälkeen oli vuorossa itäkierros. Männikössä touhusi paitsi rengastaja myös punatulkkuja ja järripeippoja, varpushaukkakin yritti kokea verkkoja mutta jäi itse kiinni. Leppälehdon laidassa paistatteli kyy auringonsäteissä. Peukaloiset, rautiaiset ja tiltaltit lauloivat. Pari käenpiikaakin löytyi harjun laidasta ja päivän toinen pensastasku. Hetken päästä parinsadan metrin päästä edestä nousi esiin sepelrastas. Se istui viideksi minuutiksi katselemaan mikä sitä häiritsi ja lähti sitten lepikon taakse itään, mistä se löytyikin uudestaan jonkin ajan kuluttua kun sinne päin menossa olin.

Jatkoin kävelyä Itäriutalle, sen lähivesillä oli lisää alleja ja mustalintuja. Itäsannoilta löysin siihen aikaan aikaisen hernekertun ja ohi lensi ristisorsaneloset. Grundvikilla oli niitä vielä kaksi lisää vaikka hihaan piilotettavaksi. Kämpälle palatessa löytyi kyläniityltä vielä uusi sepelrastas ja mustaleppälintukin, joka oli rengastusporukan mukaan ollut siellä koko päivän. Iltaneljän maissa saari peittyi etelästä tulleeseen sumuun, missä näkyvyys putosi alle kahteensataan metriin.

Päivä oli hyvä, lajisummaksi taisimme saada 89, ja siinä siis mukana kymmenen ristisorsaa ja Jurmossa kun ollaan yhdeksän merisirriä, sepelrastaita oli kolme eripukuista. Emme tienneet että juuri samaan aikaan kun retkelle lähdimme oli Ukrainassa Tsernobylissä tuhoutunut atomivoimala, se glasnost mitä Neuvostoliitto tuohon aikaan iskulauseissa ja juhlapuheissa viljeli paljasti tuon vasta kun lännessä alettiin pari päivää myöhemmin ihmetellä mistä tulee suuria määriä outoa säteilyä. Länsi tarkoitti Ruotsia, täällä epäiltiin vain laitteiden menneen rikki eikä puhuttu havainnoista yleisölle mitään! Niin neuvostohenkisiä täälläkin oltiin...

***