Menneitä muistellen XXXVII

22.4.1968: Aamu oli lämpimänpuoleinen mutta kovin sumuinen. Lehdenjakokierroksella oli Salon keskustaan tullut rastaita ja lähdin ehtiessäni heti aamukuuden jälkeen lyhyelle kierrokselle Halikonlahdelle ennen kuin olisi ehdittävä kymmeneksi kouluun. Taivas sumupilven yllä oli kuitenkin kirkas joten kaunis päivä siitä tuli, tosin en ehtinyt kauneudesta nauttia kuin välituntien aikana.

Rastaita lauloi myös Halikonlahden laitamilla, punakyljet ja laulurastaat olivat runsastuneet, kivitaskujakin oli jo viitisen lintua. Lahden vedenpuhdistusaltaiden kierto oli kuitenkin retkeni päätavoite, piti tarkistaa mitä vesilinnuille kuului. Tavallisen lajiston lisänä oli jokunen silkkiuikku ja haapana, koskeloitakin näkyi vaikka isommat parvet varmaan jäivät sumuun. Uivelopari lensi vierestä ohi.

Kello 7:50 huomasin sumusta lentävän minua kohti ison tumman linnun, hanheksi sen heti tunnistin, se tuli Viurilanlahden puolelta ja laskeutui pienen tarkastuskierroksen jälkeen keskelle kakkosallasta. Enpä ollut tuollaista ennen luonnossa nähnyt: tummassa päässä oli laaja valkea leukalappu, lintu oli paljon metsähanhia ja muita näkemiäni hanhia isompi, pitkä- ja tummakaulainen, ruskeasiipinen ja vatsastaan vaalea. Altaan penkalla oli tuohon aikaan kameramiesten piilokoju jota kohti lähdin varovasti kulkemaan, sinne päästyäni kertasin kaikki tuntomerkit ja kyllä tämä näytti selvältä kanadanhanhelta. Ostamassani ihkauudessa käsikirjassa Pohjolan Linnuista ei tästä lajista ollut Suomesta kuin yksi ainut havainto.

Parinkymmenen minuutin kuluttua pyöräili paikalle Liikon Jorma, kameroineen tietysti. Hänen yrittäessään lähestyä lintua se kuitenkin lähti pari kertaa äännellen lentoon ja katosi sumuun Vuohensaaren suuntaan. No, me olimme innoissamme, uusi hieno laji tuli elislistaan, mutta muiden retkikavereiden kanssa myöhemmin juteltuamme selvisi ettei se suinkaan ollut ensihavainto Halikonlahdelta. Lähteenojan Jari oli sen havainnut aamuretkellä siellä jo 19.4. neljän kyhmyjoutsenen ja 17 laulujoutsenen porukassa. Tuosta porukasta olin miekin nähnyt kotini ikkunasta ne seitsemäntoista laulujoutsenta jotka olivat lähes saman tien lähteneet jatkamaan matkaa koilliseen suoraan kaupungin yli.

Näin myöhemmin sitä tietää enemmän, kuten että 1966 kanadanhanhia oli istutettu jonkin verran Porvoon tienoille, ja ehkä noista istukkaista oli tuokin lintu peräisin. Seuraava havainto lajista tulikin pari vuotta myöhemmin kun sitä istutettiin myös Perniön Teijoon. Istukkaista yksi ilmaantui pian Halikonlahdelle ja jäi sinne koko loppukevääksi. Tuosta ei sitten kauan kestänytkään kun laji arkipäiväistyi, ensin Perniön seudulla ja sitten laajemminkin. Noiden istutusten perintönä onkin Salon seudulla ollut vahva kanadanhanhikanta jo pitkään.

***