Menneitä muistellen XXXIV

16.4.1975: Taas olin retkellä lintulahdella mutta epätyypillisessä paikassa eli Turussa. Aamulla oli pari astetta lämmintä, taivas pilvien peittämä ja näkyvyys sumunsotkuinen. Hiljalleen päivä kuitenkin kirkastui, sumu hälveni ja iltapuolella lämpö nousi jo lähelle kymmentä astetta.

Päivällä oli aikaa joten lähdin aamukymmenen jälkeen kävelemään Itäharjulta Rauvolanlahden suuntaan. Paikalle ehdin puolilta päivin. Kiikarilla seurailin näkyvää muuttoa, sitä ei kovin paljon ollut. Puolen tunnin kuluttua itäpuolen metsänreunassa säikähtivät varikset joukolla ilmaan, ja hetken päästä ilmaan nousivat myös lahden sorsat ja lokit. Näiden yltä löytyikin kohta varista kookkaampi peto, joka teräväsiipisenä toi heti mieleen ison jalohaukan. Käsitys vain vahvistui kun lintu poistui vetävin ja nopein siiveniskuin pohjoisluoteeseen parissa minuutissa. Vastavalo haittasi joten väreistä en saanut selvää, mahdollinen muuttohaukka, mutta kukaan muu ei tainnut sitä nähdä joten jätin sen auki.

Etelästä tuli vielä muuttava kapustarinta ja kolme kuovia, ja kohta kaupungilta koko joukko tuttuja lintuharrastajia joita sitten riittikin koko aurinkoiseksi iltapäiväksi. Siinä rantakalliolla katsellen ja kuunnellen löytyi lahdelta ainakin kolme liejukanaa, luhtakana kuului, samoin Katariinanlaakson suunnalta harmaapäätikka. Lokkeja ja sorsia oli runsaasti ja kahlaajista paras taisi olla mustapyrstökuiri joka ilmaantui iltasella lahdelle.

Muutolla oli välipäivä. Eilen oli kurkia mennyt vajaa sata ja seuraavana päivänä ilmeisesti pääjoukot karkasivat kun piti opiskella koko päivä. Näin myöhemmin ajatellen kurkimuuton näkeminen olisi kai viisastuttanut enemmän...

16.4.1968: Oli kevät jolloin kävin ahkerasti Halikonlahdella. Viikkoa aiemmasta retkestä taisin jo edellä puhua, nyt olin paikalla yhdeksän tuntia aamukuudesta iltakolmeen. Aamulla oli ollut jopa pikkupakkasta, iltapäivällä auringossa hyvinkin lämmintä, pilvetöntä ja tuuletonta.

Tuosta auringosta nautin senkeväiseen tapaan istumalla Vuohensaaren eteläkärjen kallionyppylällä, seuraamalla miten sulan veden raja nousi pitkin lahtea yhä lähemmäs ja katselemalla mitä lintuja lahtea pitkin etelästä tulisi. Seurana olivat noiden lukiovuosien vakioretkikumppanit Mäki-Reinikan Lasse, Lintuvuoren Jari ja Liikon Jorma. Lasse ja Jorma olivat enemmän kuvaukseen orientoituneita, kamerat putkineen aina mukana, mutta kaikki me myös kiikaroimme. Tuo nyppylä oli hyvä kumpaankin harrastukseen, mahdolliset muuttajat tulivat usein suoraan juuri tuota kärkeä kohti. Miulla ei ollut kameraa vielä tuohon aikaan mutta suunnitelma sen hankkimiseksi iti jo pitkällä.

Nämä rantojen kallionyppylät olivat tuohon aikaan tarkkailun vakiopaikkoja, lintutorneja ei ollut vielä pitkiin aikoihin missään. Korkeimpien mäkien laella oli kolmiomittaustorneja mutta kaikki kaukana sisämaassa, niistä ei näkynyt rannoille. Halikonlahdella oli tuohon aikaan kaatopaikka, missä poltettiin kaupungilta tulevaa jätettä. Sinne kerääntyi myös kuormalavoja ja vanhoja autojen ja traktorien renkaita. Niistä taisi Lasse rakentaa tulevana kesänä ensimmäisen viritelmän torniksi mistä näkyi kauemmas, erityisesti lahdelle Halikonlahden luoteispuolella. Mutta tuolla Vuohensaaren kalliolla oli noihin aikoihin vielä mukavampaa.  Melko tarkkaan samalle paikalle mihin Lasse ensimmäisen tarkkailupisteen rakensi, nousi vajaat kaksi vuosikymmentä myöhemmin Halikonlahden ensimmäinen lintutorni, Timalitorni.

Joutsenia tuli mereltä kaksi jonoa, metsähanhia yksi aura. Vuohensaaressa lauloi kevään ensimmäinen punakylkirastaani ja ympärillä mekasti myös harmaapäätikka, jota häiritsimme parhaamme mukaan matkimalla sen kuikutusta, kuvaajat tietysti saadakseen sen riittävän lähelle otosta varten. Teeret pulisivat kahden puolen lahtea aamutunneilla, saaren eteläpuolen sulassa ui isokoskeloita. Saaressa kierteli myös muutama käpylintu ja palokärkikin näyttäytyi.

Halikonlahden altailla olivat haapanaparin ja eilen tulleen lapasorsaparin lisäksi ensimmäiset jouhisorsat ja tukkasotkat. Niittykirvisiä oli pitkin peltoja ja lahden rantamilla reviirejään jakoi jo kuusi kuovia. Pitkä päivä nosti lajimäärän jo neljäänkymmeneenviiteen.

***