Menneitä muistellen XXXIII

13.4.1976: Tänään kuljen pyörällä mutta tasan neljä vuosikymmentä sitten kuljin jalan. Retkikohde oli miulle aika poikkeuksellinen eli Helsingin keskusta. Olinhan juuri muuttanut Turusta Helsinkiin ja aloittanut työt. Asuinpaikka oli Hämeentien alkupäässä ja työpaikka Sörnäisissä joten työmatkakin sujui parhaiten kävellen. Juuri tällä viikolla olin yövuorossa, mitenkäs muutenkaan. Työkaveri oli kotoisin Lapualta ja hänkin noita opiskelijoita, jotka mieluummin tekivät työtä. Yhdessä seuraavana yönä kauhistelimme uutisia patruunatehtaan räjähdyksestä, hänellä kun oli siellä ihan henkilökohtaisiakin tuttuja mukana.

Yötöiden loputtua en mennytkään suoraan kotiin vaan kävelin tietysti Kyläsaaren silloisen kaatopaikka-alueen ja jätteenpolttolaitoksen kautta ja tarkistin mitä ruderaateilla näkyisi. Edustan lahdella oli runsain määrin nokikanoja, koskeloita ja telkkiä. Rannassa oli mustavariksia, hemppoja, pajusirkkuja, västäräkkejä, rastaita, kiuruja ja yksi rautiainenkin lensi yli.

Kävelin kämpälle, nautin pienen aamupalan ja sen jälkeen lähdin jatkamaan aamulenkkiä, suuntana Kaivopuisto. Selkälokkeja kierteli Hakaniemen sillalta alkaen, Kauppatorin tienoilla oli siellä talvehtinut silkkiuikku paikallaan. Punarinta helkytteli Hovioikeuden puistikossa ja Kaivopuistossa miut vastaanotti laulava tikli. Istuin portaille joilta oli näköala merelle ja aloin staijata. Ensimmäiset kurjet tulivat idästä jo vartin jälkeen. Muutolla olivat tämän ajan perinteiset, peipot, kiurut, hyypät ja rastaat. Puolen tunnin jälkeen ohi meni ensin neljän kuovin parvi ja sitten merikotka, joka tuohon aikaan aina komiasti säväytti.

Yksinäinen kuovi muutti varttia myöhemminkin ja uutena kahlaajana mereltä saapui kärkeen lehtokurppa ja jäi paikalliseksi. Ohi meni myös kanahaukka. Parikymmentä minuuttia myöhemmin tuli mereltä toinen merikotka ja muutti suoraan ylitseni pohjoiseen. Tietysti kamera oli kämpällä ja tele peräti Salossa, harmittelin. Tuosta saamallani innolla jatkoin staijia vielä tunnin, vakiolajiston lisänä näin vielä yhden buteon, mahdollisen hiirihaukan ja kevään ensimmäisen metsävikloni. Tämän aamun sain staijata itsekseni, eilisaamuna miut oli yllättänyt paikalle saapunut Karhun Hessu, opiskelukumppani Turusta. Oli muutaman kurssikaverinsa kanssa vapaata viettämässä ja kiikari mukana. Kumpikin päivä oli samanlainen kaunis keväinen korkeapainepäivä, omiaan auringonottoon etelärannalla. Lämpötila nousi toiselle kymmenelle. Muuttoa pidin heikkona mutta oli sieltä silti tullut tuhat naurulokkia ja saman verran sepelkyyhkyjäkin. Päivän lajisumma nousi 42:een.

Mutta, yötyötä oli edelleen luvassa joten oli aika lähteä takaisin kämpälle nukkumaankin välillä. Kellokin oli jo ehtinyt iltapäivän puolelle.

***