Menneitä muistellen XXVII

1.4.1978: Jurmossa herättiin nollakelissä, hyvin heikossa kaakkoistuulessa ja vaihtelevan näkyvyyden vallitessa. Pitkin päivää seilasi saaren yli sumulauttoja, yhtenäisemmin sumua riitti aamuseitsemästä yhteentoista. Iltapäivällä se nousi pilviksi taivaalle vaikka jokunen matalalla lentävä pilvi edelleen toisinaan kävi saaressakin.

Tämäkin retki oli osana jo aiemmin mainitsemaani haastevuotta miun ja Sepen välillä, siis 200 vuodenpinnan katkaisu oli kisan kohde. Tuohon aikaan mie en bongannut lainkaan ja Sepekin vain toisinaan joten näillä spontaaneilla retkillä yritimme kisaa käydä. Pieni takaisku lajimääräodotuksille oli että saari oli jäiden ympäröimä joka puolelta.

Saaren keskiosat ja metsät voi kompata hyvin sumussakin, joten niihin keskityimme aamupuolen aikana. Lepäileviä lintuja oli paljon, varsinkin mustarastaita oli parvittain joka metsässä. Hippiäisiä, lehtokurppia, rautiaisia ja muitakin rastaita löytyi koko ajan lisää. Vesilintujen muutosta emme saaneet mitään käsitystä, vain jokunen kyhmäri-, haahka- tai koskeloporukka meni toisinaan vierestä ohi. Grundvikista löytyi peräti seitsemän laulurastaan ryhmä, kiuruja riitti niin maassa kuin ilmassa.

Sumun hälvettyä lähdimme länteen. Sataman ja Järven ohituksen jälkeen kävelimme länsiriutan kärkeen ja kun kerran jäätä riitti, tietysti myös edustan saarille. Siellä huomasimmekin ensimmäisen luotokirvisemme ja pari tylliä oli jo pitämässä paikkaa varattuna pesinnälle kunhan meri aukenisi. Haahkasaareen rantautuneista parista ajopuukepistä veistelimme Sepen kanssa staijikepit kiikareillemme, miulla oli noihin aikoihin isohko 7*50 itäzeiss, jota käytinkin siitä lähtien tuon kepin kanssa. Kun pari vuotta myöhemmin kimpassa päivitimme kiikarimme senaikaiselle huipulle hankkimalla Zeissin 10*40 kattoprismakiikarit, palasimme samalle paikalle etsimään vuorostaan niihin sopivat seipiöt, joista omani palvelikin ihan viime kesään asti, jolloin unohdin sen Jurmoon retkelläni enkä ole sen koommin sitä nähnyt. Palasi tavallaan siis juurilleen...

Illalla asemalla huutokaupassa keräsimme päivän lintusummat. Vesilintuja kertyi vaatimattomasti, 22 merihanhea ehkä parasta antia. Varpushaukka oli ainoa peto. Lehtokurppia summattiin hyvät 19, peukaloisia oli kuusi joista puolet laulavia, laulurastaita peräti 18, punakylkiä 17 ja mustarastaita mahtavat 215, todellinen huippupäivä. Rautiaisiakin laskettiin 34, 80 viherpeiposta 60 oli paikallisina noilla käymillämme länsipään saarilla. Kaikkiaan lajimääräksi saimme 40, mikä on aika hyvin kun vesilintuja ei voinut paikallisina paljon olla.

***