Menneitä muistellen XXIX

3.4.1978: Toiveidemme sää jatkui, aurinkoa pilvettömältä taivaalta, tuuli pohjoisen puolella mutta heikonlaista, lämpötila varjossa kai nollan alle mutta auringon puolella lämmintä. Kun keli oli tämä, ei mainittavaa aamumuuttoa ollut ja pääsimme Sepen kanssa jatkamaan alkanutta Jurmon ympäristösaarten tarkastusta.

Hiljaistahan noilla luodoilla oli, ei siellä monta paikallista lintua ollut kun ei ollut oikein paikkaa missä levätä tai tankata. Tänään kävimme Enharulla, Sandenilla ja Huvudskärillä pääsaaren lisäksi. No, Sanden on kyllä poikkeus lepopaikkojen suhteen, se on täysin joskus istutetun ilmeisesti vuorimäntytiheikön peittämä, valitettavasti täysin läpipääsemättömänkin joten linnut saavat olla sattumakävijältä rauhassa tuon pusikon keskellä. Nuo korkeammat kalliosaaret olivat mukavia näin pohjoistuulen ja auringon aikaan, etelärinteellä voi ottaa rauhassa aurinkoa vaikka ilman paitaa ja kuunnella kun kiurut lensivät yli pohjoiseen. Tavallisten kiurujen lisäksi muuttajina oli pari kangaskiuruakin, toinen Enharulla, toinen Huvudskärillä.Kovin kauas itään ja kaakkoon emme menneet, koska olimme noilla luodoilla jo aiemmin käyneet, toukokuun lopulla 1977 olimme olleet siellä vakioporukalla veneellä pesimälintuja laskemassa.

Jäälakeus oli ankean näköinen kirkkaan auringon alla, mutta ei se kaikkia eläimiä lannistanut. Seurasimme erään pikkuluodon tuntumassa miten kaukaa jäältä siihen saapui minkki, etsi rantaviivasta paikan missä jää oli noussut koholleen kivien päälle ja sukelsi löytämästään raosta veteen. Ei aikaakaan kun se palasi takaisin hampaissaan tuulenkala. Sepä söi tämän siinä auringonpaisteessa, jätti jäälle pikku suolimytyn ja sukelsi uudestaan löytämäänsä avantoon. Tuon saman se toisti viidesti, jättäen joka kerran pikku suolimytyn säännölliseen riviin edellisten viereen, ja syötyään mielestään riittävästi lähti taas loikkimaan jääkenttää pitkin jonnekin etelän suuntaan, kai seuraavalle luodolle. Maahanmuuttajalla oli asennetta. Kävimme katsomassa noita syömisjäännöksiä ja yritimme löytää sen raon mistä se kalansa hankki, mutta meidän silmiimme se ei osunut, varsin pieni rako siis oli kyseessä.

Vähistä muuttajista voisi mainita vaikka kylän yli menneen hiirihaukan ja Enharulta huomatun haahkojen muuttoparven. Muuten meno oli vain kiurujen ja peippojen varassa. Pääsaarelta kottaraiset olivat jatkaneet enimmäkseen matkaa, rautiaisia oli taas 25, selvästi eilistä enemmän, punarintoja vain kuusi ja peukaloisia kolme, sama määrä kuin lehtokurppiakin. Mustarastaita oli yhä sata saaressa.

***