Sumuisia retkiä

Vihkojani selailemalla huomasin että tässä on parikin päivää jolloin en ole käynyt ollenkaan ulkosaaristossa. Nytkään en ollut minnekään saariretkelle hankkiutunut, mutta ajattelin että merelle voisi katsoa vaikkapa Hangossa käydessä. Valitettavasti vain en huomannut miten huonoa säätä näiksi päiviksi ennustettiin.

Lähdin siis eilen aamupäivällä kohti Hankoa, siitäkin huolimatta että täällä kotipuolessa lykkäsi taivaalta reippaasti räntää, sade kun näytti ennusteen mukaan loppuvan lounaassa puolilta päivin. Ajomatka oli pitkään sateinen ja tie rapainen, ja perille tullessa huomasin ettei keli ole suinkaan kirkastumassa. Kyllähän taivaalla erottui välillä sinistäkin, mutta maan ja meren yllä leijui sumupilveä.

No, päätin kuitenkin kävellä pohjoisrannan luontopolkua Gåsörsvikeniltä Uddskatan kärjen suuntaan. Mereltä erottui vain lähitienoon lintuja, kyhmäreitä, telkkiä, koskeloita ja kauempaa kuului lokkien ääntä. Polunvarsikin oli kovin tyhjä, vähän tali- ja sinitiaisia siellä täällä, mustarastaita muutama. En nyt ihan Haliakselle asti mennä viitsinyt, vähän sitä ennen sain listalleni vielä pari laulujoutsenporukkaa ja kai retken parhaana tavin heinäsorsien joukossa. Ylikin muutti yksi laulu- ja toinen kyhmyjoutsenparvi sekä sattumakiuru.

Sumussa oli turha etsiä muitakaan meritähystyspisteitä, muuttohaukan lepopaikkoinaan suosimia linjatauluja ei kunnolla erottanut. Neljän tuulen tuvalla kävin kuitenkin, samaa lajistoa oli tarjolla sielläkin. Högholmenille tullessa taivas pimeni taas ja sumu sen kuin tihentyi. Lähivesillä lepäili edelleen kahta lajia joutsenia, runsaasti telkkiä ja heinäsorsia, mutta mitään kiinnostavaa uutta ei enää vastaan tullut. Viimeksi yritin jotakin vielä Tvärminnen tiilitehtaan laiturilta, mutta sumu peitti kaiken kiinnostavan sielläkin. Kaikkiaan tuosta tuli seitsemän tunnin ja kolmensadan kilometrin hukkakierros kuten monesti aiemminkin.

Tänään sitten halusin näyttää itselleni että samat linnut olisin löytänyt paljon helpomminkin, käymällä vaikka Vuosaaressa Kallvikinniemen kärjessä. Sinnehän lähdin, käytyäni ensin Fastholmassa katsomassa valkopään pikakäynnin ja etsittyäni metsässä kähmineen varpuspöllön.

Näkyvyys oli tänäänkin huononpuoleinen, edes kaukoputkea en viitsinyt taakakseni rantaan ottaa. Kiikarillakin löysi helposti isokoskelot, telkät ja kyhmärit joita oli runsaasti länsipuolen lahdella. Kärjen suuntaan mennessä löytyi vielä laulujoutsenporukka, kärjestä lokkeja sekä kauempana alliparvi. Mereltä tuntui muuttavan maihin variksia, pari parvea tuli lyhyen käyntini aikaa. Korppi huuteli kauempana, varpushaukkakin tuli mereltä kärkeen säikytellen eteensä sattuneita heinäsorsia. Ehkä kaukoputkella olisi joku määritys vielä onnistunut, mutta jo näillä eväin tämä kahden ja puolen tunnin lähiretki oli tuottoisampi kuin eilinen pitkä ajo länteen. Eilen näin 23 lajia, tänään 25, sen suuremmin hakematta, edes tätä kotikulmien lähiruokintojen lajilisää en siihen tarvinnut. Se oppi tästä kyllä oli, että jos haluaa löytää kunnolla merilintuja, on parasta hankkiutua hyvissä ajoin saareen.

***