Menneitä muistellen XX

(siinä saariston komea kevääntuoja)

25.3.1975: Retki Jurmossa pääsee taas kunnolla vauhtiin. Retkeilyä tein kymmenen tuntia aamuseitsemästä iltaviiteen. Aamukuudelta lämpöä oli yhä kuusi astetta, pilvipeite oli tihentymässä ja tuuli edelleen etelän puolelta leppeää, näkyvyys oli hiljalleen heikentymässä. Lähdin kylältä aluksi länteen päin, Satamakatua ja siitä Tykkikalliolle. Polun varressa huomasin suopöllön jäännökset, mikä lie peto syönyt. Pari niittykirvistä ehti nousta myös ilmaan ennen kuin varisten hässäköinti käänsi kurssini takaisin männikön suuntaan. Mitään varsinaista syyllistä rauhattomuudelle en löytänyt.

Muuttolintuja tuntui olevan liikkeellä, kiuruja, pulmusia, hemppoja, hyyppiä, keltasirkkuja, viherpeippo... Lähdin harjun yli etelärantaan. Pajusirkku lauloi Suon laidassa, leppälehdossa huhuili sepelkyyhky ja lisää jo havaittuja muuttolajeja lensi ylitseni kesäpaikat mielessään. Eteläriutan kärjestä löysin tyllin ja toisen etelälahden pohjukasta. Lounaisriutan maisemista löytyi laulujoutsenia, ristisorsia ja kesäpukuinen naurulokki. Eilinen tunturikiuruporukka oli siirtynyt länsiriutan tyvelle. Haahkoja, tukkakoskeloita ja alleja muutti merellä.

Palailin takaisin kylän suuntaan sataman ja tykkikallion kautta ja jatkoin siitä edelleen itään päin. Perin navetan tunkion huipulla päivysti räkättirastas, pohjoisrannalla seurasin 38 merimetson kalastelua, aika hyvin ne kalaa löysivätkin mutta paikalla kiertelevät merilokit onnistuivat ainakin jonkun kerran nappaamaan saaliin sukelluksista nousevan merimetson nokasta omiin tarpeisiinsa.

Jatkoin matkaa suon ja leppälehdon laitaa itään, punakylkirastas löytyi reunakatajista ja myös ensimmäinen kyykäärme. Kaakkoiskalliolla hämmästelin nyt 54 merimetson parvea joka lepäili Grundvikharun takana luodolla. Itäriutalle tullessa hämmästyin uudestaan, täälläkin oli 42 phalaa riutan kivillä ja rannan tuntumassa kalastamassa. Muuten vesilinnut olivat kuten kuuluukin, haahkoja, koskeloita ja merihanhia muutolla. Pari kesäpukuista naurulokkia muutti täällä itään.

Palailin takaisin ja nyt löysin vanhahkon jo sinistyneen kanahaukkakoiraan leppälehdosta, tuoko lie ollut se aamuinen varisten säikyttäjä ellei peräti suopöllön tuho. Retken lopuksi kiersin vielä männikön ja löysin puukiipijän klo 17:05 juuri ennen saapumistani kämpälle.

Kaikkiaan päivän aikana havaitsin 40 lajia, ja merimetsojen määrä oli miulle siihen mennessä ennätyksellinen, noin 150 yksilöä hyvin varovasti arvioiden. Tietysti harmittelin sitä että kuvia ei tullut, kamera olisi pitänyt olla mukana.

***

(siinä kyy Jurmosta, ei sentään kevään eka)