Menneitä muistellen XIX

Tällä hetkellä retkeilyni muistuttaa paljon sitä mitä se oli joskus harrastuksen ensi vuosikymmenellä. Silloin kävin säännöllisesti Halikonlahdella seuraamassa mitä uutta kukin päivä kevääseen toi, nyt samanlaiset retket kohdistuvat Vanhankaupunginlahden maisemiin. Opiskeluvuosinakin retkeilin mieluiten kotiseudulla Salossa ja vasta viimeisinä vuosina Turun kaakkoiskulmalla Rauvolanlahdella ja Katariinanlaaksossa. Sama tapa siirtyi mukanani Helsinkiin, vierastin pitkään sikäläisiä paikkoja ja suunnistin retkille Salon seudulle miltei aina kun voin. Vasta asuntovelkavankeuden aika kutisti tyypillisen retkeilyn kiertelyksi Vantaalla tai lähialueilla, aika usein vakiolenkkejä laskien, toisinaan metsän linnuille pitämälleni ruokintapaikalle evästä vieden tai pönttöjä puhdistaen, korjaillen tai jopa uusia ripustaen. Ajokortin ja auton hankinta 1980-luvun loppupuolella laajensi sitten retkeilyaluetta selvästi jalkojen, seutulipun, suksien ja fillarin kantamaa kauemmas, silloinkin ensialkuun juuri Salon suuntaan, vanhemmat kun olivat jo aika huonossa kunnossa ja kohta kuolivatkin. Joinakin vuosina 1990-luvulla oli sellaisiakin retkiä joilla yritin selvästi kerätä kuukausipinnoja, tosin vahvasti spontaaniperiaatteella eli tekemällä koko päivän mittaisia autokierroksia lähinnä Länsi-Uusimaan ja Salon seudun lintupaikoille. Turhiahan nuo olivat, ei sieltä juuri mitään uutta löytynyt, sellainen olisi pitänyt bongata enkä siihen aikaan kuulunut edes viralliseen bongariyhteisöön. 

Toisinaan kuitenkin maaliskuun viime viikolla on hermo pettänyt ja on ollut lähdettävä ulkosaaristoon lintuja vastaan. Ensimmäisen maaliskuun lopun retkeni tein Jurmoon vuonna 1975 ja samoihin aikoihin suunnilleen samanmittaisen retken olen tehnyt sinne myös 1988 ja viimeksi 2014. Utössä olin salolaisen vakioporukan kanssa samaan aikaan vuonna 2010, Ahvenanmaalle mentiin samalla porukalla lintuja vastaan viikonloppuretkelle maaliskuun lopulla 2000 ja monena keväänä tähän aikaan olen tehnyt päiväretkiä joko Porkkalassa tai Hangossa, siis myös meren äärellä katsomassa kuinka muuttajia tulee etelästä maahamme. Vuodet eivät ole veljiä ja esimerkiksi vuoden 1988 käynti Jurmossa osui aika koleaan takatalveen, meri oli jäässä saaren ympärillä eikä muuttolinnuista paljon havaintoja tullut, vähän kylmäksi jätti myös tuo vuoden 2000 retki. Vuosien 1975 ja 2014 retket olivat tunnelmaltaan keväisempiä eikä tuota vuoden 2010 retkeäkään voi huonoksi moittia vaikka jäätä ja lunta saaressa ja sen ympärillä vielä olikin.

Vuoden 1976 tämän ajan retket olivat poikkeuksellisia, olin juuri muuttanut Helsinkiin ja kun en lintupaikoista mitään tiennyt, kiertelinkin päivittäin lähinnä Kauppatorin sorsia katsellen tai Kaivopuiston kallioilla merelle kiikaroiden, välillä tietysti kävelin Kyläsaaren silloisen kaatiksen ja jätteenpolttolaitoksen kulmilla. Sieltä sain kotikunnan vaihdokselleni hyvää karmaa kun jäältä keksin isolokin elämänpinnakseni. Vuonna 1986 olin tähän aikaan yötöissä, peilijäisiä katuja ja kävelyteitä kotiin luistellessani kaaduin kolmesti ja jopa niin että solisluuhun tuli murtuma. Sain sairaslomaa josta kolme päivää vietinkin, tietysti käytin ne lähiretkeilyyn kotikulmilla, eihän sitä käsillään kävellä. Töihin palattuani piti sitten lajittelua tehdä kuukauden verran huonommalla kädellä, oikealla, koska vasenta ei voinut liikuttaa. Vuonna 1999 taas tässä maaliskuun lopussa kuoli ensimmäinen koiramme ja se kyllä vaati ihan oman suruaikansa.

Se, mitä tässä ei ole vielä maaliskuun lopussa kokeiltu, on jatkuva staijaaminen jollakin hyvällä muuttopaikalla. Kyllähän tuolla Jurmossa on nykyisin se kahden tunnin aamuvakionsa, mutta varsinaista muutontarkkailua en ole juuri muualla harrastanut enkä edes Jurmossakaan vuonna 1975 tai 1988 jolloin tuota vakiota ei vielä ollut enkä edes 2014 koska emme silloin Seijan kanssa olleet asemalla vaan Klasun mökissä. Staijaaminen on rankkaa jos mitään ei muuta ja keli vielä sattuu olemaan jäätävä kuten usein maaliskuisena varhaisaamuna, sen verran sitä olen kahtena alkukuun Jurmon retkellä kokeillut.

24.3.1975: Aamukahdeksalta kirjasin vihkoon että on mitä loisteliain sää lähteä Jurmoon. Aamu aukesi nollakelissä, pilvettömänä, tuulettomana ja näkyvyyttä riitti. Avatessani kämpän ikkunan kuulin peipon laulavan ja kiuru muutti yli. Yhdeksältä astuin bussiin joka vei miut Turusta Pärnäisiin. Bussin ikkunasta näin Kuusistossa palokärjen ja Kirjalan salmessa telkkiä sekä joutsenen.

Utö-laiva oli valmiina kun bussi tuli ja puoli kahdeltatoista se lähti kohti määränpäätä. Vesilintuja näkyi pitkin matkaa, myös muuttavia haahkoja. Yksi töyhtöhyyppäkin muutti, paikallisista näkyi muun muassa korppi, kanahaukka ja jo kolme riskilää. Iltakolmelta ohitettiin Jurmon kivi joten aseman alueella oltiin.

Saareen tultuani lähdinkin saman tien käymään länsipäässä. Kiuruja ja hyyppiä löytyi täältäkin, teerikoiras Järven läheltä ja itse järveltä lähti ristisorsa länsiriutalle ja vihelsi mennessään. Lounaisriutalla oli kahdeksan merihanhen parvi ja riutan kärjessä kolmen tunturikiurun ryhmä. Riutan kärjessä ollessani miut ylitti myös kolmen merimetson ryhmä, niistä viimeinen nuorukainen jäi minuutiksi ylleni kiertelemään.

Etelärantaa tulin takaisin saaren keskiosiin, kaksi paria merihanhia ylitti miut lennossa itään, teerikukolla oli saaressa potentiaalinen heilakin. Iltakuudelta palasin takaisin asemalle, kylällä kierteli pari pulmusta, pari kottaraista, pari mustarastasta ja männikössä liikuskeli kaksi hippiäistä. Sää Jurmossa oli leppoisan keväinen, kuusi astetta lämmintä, hienoista etelätuulta, taivas ohuen yläpilven peitossa ja näkyvyys mainio.

Vielä iltayhdeksältä pihalla käydessä kuulin töyhtöhyypän ääntä kylän yltä, kai ihan oikea yömuuttaja.

***