Menneitä muistellen XVIII

(tällä kertaa kanahaukan lajimääritys ei jäänyt epävarmaksi)

20.3.1977: Helmikuun alussa muistelin Karhumäen Jussin kanssa tekemäämme hiihtoretkeä Perniön Punassuon maisemiin, ja mainitsin että palasimme sinne vielä myöhemmin samana talvena. Maaliskuun kahdentenakymmenentenä oli kevät jo alkamassa, lumitalven peruina metsässä oli kuitenkin nelisenkymmentä senttiä lunta, vaikka se oli painunut jo parikymmentä senttiä kasaan. Tuon talven retket olivat tähän asti olleet hiihtolenkkejä, nyt oli kunto koetuksella kun olimme liikkeellä jalkaisin.

Kävimme Yrjännummen lähteillä, Lohiojan ympäristössä ja paluumatkalla yritimme varmistaa korpin pesintää Hamarijärven läheltä Miiluholman metsästä. Raskas oli keli, lämpöä oli aamulla jo plus yksi, päivällä plus kolme astetta, hanki ei siis kantanut ja joka askel upotti syvälle. Jotkut askeleet olivat vielä upottavampia kuin toiset: itseltä meni yllättäen toinen jalka syvälle lähteensilmään ja heti perässä Jussi teki saman. Lohiojan ylitys onnistui miulta mutta Jussi parikymmentä kiloa painavampana putosi suoraan sen pohjalle seisomaan. Paluumatkalla putoilimme vuoron perään turpeenottajien kaivamiin ojiin.

Voisi kuvitella että kurja reissu tuo oli, mutta itse asiassa retki oli hieno, lintuja oli liikkeellä. Kanahaukka löytyi jo tienvarresta Lankkerinnummelta itään, toinen etsi saalista Yrjännummella Lohiojan lähteen lähellä. Teeriä karkasi pikkuporukka edestämme suon pohjoislaidalta, Yrjännummelta lähti edestä lentoon ukkometso ja olipa joku sen kilpakumppani vetänyt hangelle jo ensimmäiset soidinjäljetkin. Ukkojen hakomisjälkiä näkyi monen männyn alla. Kiuruja, variksia, naakkoja, vihervarpusia, urpiaisia, hemppo, pari punatulkkua ja keltasirkku muuttelivat suon yli pohjoisiin, mustarastaita näkyi jo metsässä lepäilemässä. Isokäpylinnut olivat jo aloittaneet pesinnän, useimmat linnut olivat pareittain, laulua kuului ja reviireistä kahinoitiin. Ainakin kolmen männyn alla oli runsaasti käppärien käsittelemiä käpyjä, kaksi näistä ruokailupuista oli latvastaan kuolleita, olikohan sillä jotakin erityistä merkitystä. Töyhtö- ja hömötiaiset, puukiipijät ja hippiäiset olivat laulutuulella ja osa varmaan jo pesintää alkamassa.

Matkallakin näkyi muuttolintuja: töyhtöhyyppiä, kottaraisia ja mustavariksia oli jo kohtalaisin parvin liikkeellä, uuttukyyhkyjäkin kuuden porukka tievarressa ruokailemassa. Sitä tienvartta jouduttiinkin seuraamaan odotettua pidempään kun paluumatkalla Perniöntielle käännyttäessä Jussin kuplavolkkarista puhkesi rengas ja vaihdettavahan se oli. Taitaa muuten Jussi asua tänään melko lähellä tuota renkaan puhkeamispaikkaa...

***

(puukiipijöiden kirkas säe kaikuu näinä päivinä vanhoissa metsissä)