Menneitä muistellen XVII

(suunnilleen tältä näytti eka varpuspöllöni itsenäisyyspäivänä 1974)

Kevät varsinkin näin maaliskuussa on perinteistä pöllöretkien aikaa. Nämä pöllöretket ovat kyllä pahamaineisia, hyvin harvoin olen mie ainakaan onnistunut hyvää kuunteluretkeä tekemään, sellaista jonka aikana olisin kuullut edes viittä pöllöä. Hyvin usein on ollut haastetta kuulla se ensimmäinenkään.

Ihan harrastukseni alkuaikoina pöllöretkeksi riitti käynti kotipihan ulkohuusissa iltapimeällä. Vastapäisellä mäellä asusti huuhkaja, ja kirkkaina iltaöinä se usein huhuili siellä. Kun muutimme maalta kaupunkiin, piti pöllön kuullakseen lähteä kotoa kauemmas niitä etsimään. Lukioaikaan tätä tapahtui harvoin koska joka yö tein retken kaupungissa, lehtiä jakaen. Toisinaan noilla jakokierroksillakin tuli havaittua pöllö. Joskus se oli saalisteleva sarvipöllö, pari kertaa huhuileva huuhkaja. Muita lajeja ei minun eteeni tuolla Salon keskustassa ilmaantunut noin 1100 lehdenjakokierroksellani 1960-luvun lopulla. Kuten huuhkaja, myös sarvipöllö oli tullut elislistaani jo Sirkkulan vuosinani, yksi pesäkin oli löytynyt vanhasta variksenpesästä kuusen kätköistä.

Ensimmäisiä varsinaisia pöllönetsintäkierroksia tein sitten noiden vanhojen kotikulmien suuntaan, kävellen tai polkupyörällä. Huuhkajan sieltä usein onnistui kuulemaan. Kotipaikan reviiri Ilmusmäellä taisi rauhattomana autioitua aika pian, ja uusi huutopaikka löytyi Kiskontien varresta. Yksi huuteli säännöllisesti jossakin Muurlan Pitkäsuon tietämillä, toinen epäsäännöllisemmin Rauramäen suunnalla. Länteen päin mennen huuhkajan kuuli säännöllisesti myös Fulkilan kartanon lähistöltä Merikulmalta.


Muita pöllöjä ei tahtonut kuulua Salon laitamilta lainkaan. Eliksen olin saanut helmipöllöstä jo vuonna 1961 kun löysin syyskuussa varmaan vaelluksella lepäilevän linnun Sirkkulan silloisen kansakoulun pihan tuntumasta. Lehtopöllöstä ensimerkintää etsin vanhoista irtopapereistani ja löysin maininnan että kotimäellä Toravuorella oli yksi yksilö ainakin jo vuonna 1965 ja vielä seuraavanakin syksynä. Tuon lajin muistan jo lapsuudestani pölkyllä pönöttämässä kun mummolassa oli sellainen täytettynä, muuten nuori kanahaukka sen vieressä. Kun suopöllön onnistui toisinaan muuttoaikaan löytämään, ensimmäisen syksyllä 1967, olivatkin siinä kaikki pöllölajit jotka elislistassani olivat 1970-luvun alussa. Seuraavatkaan täydennykset eivät tulleet pöllökuuntelukierroksilla vaan tunturipöllö löytyi Jurmon joulukäynnillä 1971, hiiripöllö ainoalta Lapin reissulta elokuussa 1973 ja varpuspöllö vasta joulukuussa 1974 lintulautaa kyttäämästä Salon Vuohensaaresta. Viirupöllöä sain odottaa vuoteen 1978 ja lapinpöllöä vuoteen 1984. Sen jälkeen pöllöelikseksi on tainnut tulla vain Tuuloksesta bongattu kääpiösarvipöllö.

Vanhimmista kuunteluretkistä muistan ainakin 1969 maaliskuusta kaksi yötä, joilla kuulin kolmen lähireviirin huuhkajat ja Joensuun kartanopuiston lehtopöllön. Keväällä 1970 kiersin nuo lähipaikat kerran enkä kuullut kuin yhden lehtopöllön, sen lähellä vanhoja kotikulmia Pettilän kartanon lähellä. Maaliskuun lopulla tein sitten Karhumäen veljesten mukana ensikierrokseni autolla, se lenkki suuntautui Kemiönsaareen. Sieltä kuului helmipöllön puputusta Kemiön Björnbergetiltä ja kai naaraslehtarin naukumista Kemiön Suomenkulmalta. Maaliskuussa 1971 tein kolme pöllöretkeä, pyöräillen nuo lähipaikat ja yksi retki Karhumäen Jussin kanssa autolla kauemmas, mutta yhdelläkään ei kuulunut kerrassaan mitään. Samanlaisia taisivat olla muidenkin tuona keväänä tekemät retket. Seuraava kevät ei ollut juuri sen parempi. Halikonlahden tuntumassa talvehti ainakin kaksi sarvipöllöä, yksi löytyi kuolleena ja nälkä oli sen tappanut. Silti vielä maaliskuun viimeisenä päivänä paikalla oli kaksi sarvipöllöä ja heti huhtikuun alussa vielä suopöllökin eli muutto oli jo alkanut. Kuunteluretkiä tein maaliskuussa yhden Lehtolan Tapanin kanssa, linnuton se oli. Seuraavana yönä olin Karhumäen Jussin ja Lintuvuoren Jarin mukana salon eteläpuolella Perniön maisemissa, silloin kuulimme kaksi helmaria ja yhden lehtopöllön. Huhtikuun alussa 7.4.1972 teimme pitkän kierroksen Lehtolan Tapsan kanssa Halikossa ja Kemiönsaarella, sillä sitten kuuluikin kaksi huuhkajaa ja kaksi lehtopöllöä. Viikkoa myöhemmin kiersimme Karhumäen Jussin kanssa maakunnan itäosissa, sieltäkin kuului kaksi huuhkajaa ja yksi helmipöllö. Huonoina keväinä pöllöt tuntuvat olevan äänessä vasta myöhemmin.

Myöhemmin omilla autoretkillä en ole noista pöllöttömistä pöllöretkistä suuremmin turhautunut. Kiinnostuin katselemaan tähtiä ja valitsin retkiöiksi kirkkaita, kuuttomia ja pilvettömiä joilla voi hiljaisuuden vallitessa ihailla tähtitaivasta pimeällä maaseudulla, tyypillisesti kiikarilla tai joskus jopa kaukoputkella - miullahan oli pitkään ihan tähtiä varten Celestronin katadioptrinen peilikaukoputki - jotakin erityistä syvän taivaan kohdetta bongaten. Bongaustahan se on, taivaan kohteet löytää kun osaa lukea tähtikarttaa ja revontuliin, meteoripilviin, komeettoihin sekä jopa satelliitteihin saa ennusteet halutessaan netistä, osaan perinteisistä taivaan kohteista almanakasta tai Ursan Tähdet-vuosikirjasta. Spontaaneihin havaintoihin tarvitsisin isohkon tähtitornin, vain komeimmat tähdenlennot tapahtuvat ennustamatta ja pari sellaistakin on ehtinyt kohdalle sattua, niiden bongaaminen on mahdotonta, ne ovat ohi sekunneissa.

***

(pikkupöllön pikaruokapaketti)