Menneitä muistellen XVI

(joku takavuosien kevään eka hyyppä siinä)

15.3.1969: Maaliskuun puoliväli on ollut ennen sitä aikaa kun on odotettu jo tosissaan kevättä alkavaksi. Tuona päivänä aamulla oli vielä 15 astetta pakkasta, aurinko paistaessaan kuitenkin nosti lämmöt lähelle kymmentä astetta iltapäivällä. Korkeapainetta oli siis eikä mitään muuttolintuja tuovia virtauksia. Salossa olin retkellä, Vuohensaaren tietä Halikonlahdelle ja sen jälkeen vielä kierros Anjalantiellä ja kaupungin puutarhalla, lopuksi palailin vielä takaisin lahdelle. Siellä oli retkiseurana Lintuvuoren Jari ja Lehtolan Tapsa, senaikaisesta retkiseurastani sitä aktiivisempaa päätä.

Muuttolintuja ei siis ollut, jollei sellaisiksi lasketa seitsemää kottaraista silloisen kaatopaikan kulmilla. Oli siellä ainakin tammikuussa yrittänyt vielä joku kottarainen talvehtia, mutta näin suuri parvi taisi olla jo kevääntuojia. Talvilintujen parhaat olivat kuitenkin yhä paikalla, kolme tunturikiurua ja pieni parvi vuorihemppoja. Peippojakin oli ollut Vuohensaarentien ruokintapaikalla läpi talven, niin tänäänkin. Samoin paikallinen peltopyyparvi oli talven lopulla siirtynyt sen tuntumaan varman ravinnon ääreen. Peltopyitä ruoakseen etsi kanahaukka, lähempänä lahtea, ja kaatopaikalla taas kottaraisia kaihoisasti tarkkaili varpushaukka. Lajimäärä jäi tuon ajankohdan tavallisiin talviretkilukemiin eli yhdeksääntoista.

15.3.1975 oli takana huomattavasti leudompi talvi. Silloinkin tein suunnilleen samanlaisen retken Vuohensaarentietä ihan saareen asti, keskustassa kiersin myös vähän mutta Anjalantien suuntaan en enää mennyt. Aamulla oli tuolloin jo yksi lämpöaste, taivas ohuessa yläpilvessä, iltapäivällä se oli tiivistynyt ja lämpö noussut vain asteen tai pari. Vanhalle – tuolloin jo lopetetulle – kaatopaikalle tullessa löytyivät ensi muuttolinnut, kiuruja sekä maassa että muuttamassa. Hemppojakin oli tullut ruderaatille ruokailemaan. Kevään avasivat varsinaisesti neljä töyhtöhyyppää jotka muuttivat kaatiksen yli koilliseen 9:46.

Katkiluodon tietä kuljin altaille ja siellä oli yksi hyyppä lisää ja kiuruja samoin. Puhdistamon lietealtaille oli kerääntynyt jo viisikymmentä kottaraista, altaiden yllä lenteli harmaalokkeja ja yksi mustapäinen naurulokkikin. Vuorihemppoja oli tänäkin talvena, nyt kahdeksantoista yksilön porukka. Niitä kyttäili kauempaa lapinharakka.

(kelpaisi muuttajaksi)

Vuohensaaressa lauloivat tiaiset, Vaisakon puolelta kuului jo uuttukyyhkyn huhuilu ja yli muutti yksi sepelkyyhkykin. Talvilinnuista soidinhuutoaan kuulutti harmaapäätikka. Palaillessani kiersin taas samoja tienoita ja koko ajan tuli lisää uusia muuttolintuyksilöitä. Kun sitten summasin näkemäni lajit ja linnut, sain 28 lajia, muutto oli siis toden teolla jo alkanut.

Yöllä satoi räntää ja seuraavana aamuna varhaismuuttajat joutuivat paniikkiin, paluumuuttajista näkyi eniten kiuruja, 620 lintua muutti aamulla lounaaseen, kottaraisten määrä nousi sataan, uusiakin lajeja löytyi. Kiuruparvessa lensi mukana kolme pulmusta ja jätelietealtaiden kulmilta löysin kolme pajusirkkua. Lämmin sää sulatti kuitenkin sataneen rännän ja muutto palasi iltapuolella taas normaaliksi. Sitä oli kevään keikkuminen siihen aikaan.

Muuten tasan vuotta myöhemmin, 16.3.1976 olinkin sitten Helsingissä ja aloitin tämän viimeiseksi jääneen työnantajani kanssa hommat. Siitä on siis neljä vuosikymmentä.

***

(kottarainen, takavuosien kevääntuoja)