(joku takavuosien kevään eka hyyppä siinä)
15.3.1969: Maaliskuun puoliväli on
ollut ennen sitä aikaa kun on odotettu jo tosissaan kevättä
alkavaksi. Tuona päivänä aamulla oli vielä 15 astetta pakkasta,
aurinko paistaessaan kuitenkin nosti lämmöt lähelle kymmentä
astetta iltapäivällä. Korkeapainetta oli siis eikä mitään
muuttolintuja tuovia virtauksia. Salossa olin retkellä, Vuohensaaren
tietä Halikonlahdelle ja sen jälkeen vielä kierros Anjalantiellä
ja kaupungin puutarhalla, lopuksi palailin vielä takaisin lahdelle.
Siellä oli retkiseurana Lintuvuoren Jari ja Lehtolan Tapsa,
senaikaisesta retkiseurastani sitä aktiivisempaa päätä.
Muuttolintuja ei siis ollut, jollei
sellaisiksi lasketa seitsemää kottaraista silloisen kaatopaikan
kulmilla. Oli siellä ainakin tammikuussa yrittänyt vielä joku
kottarainen talvehtia, mutta näin suuri parvi taisi olla jo
kevääntuojia. Talvilintujen parhaat olivat kuitenkin yhä paikalla,
kolme tunturikiurua ja pieni parvi vuorihemppoja. Peippojakin oli
ollut Vuohensaarentien ruokintapaikalla läpi talven, niin tänäänkin.
Samoin paikallinen peltopyyparvi oli talven lopulla siirtynyt sen
tuntumaan varman ravinnon ääreen. Peltopyitä ruoakseen etsi
kanahaukka, lähempänä lahtea, ja kaatopaikalla taas kottaraisia
kaihoisasti tarkkaili varpushaukka. Lajimäärä jäi tuon ajankohdan
tavallisiin talviretkilukemiin eli yhdeksääntoista.
15.3.1975 oli takana huomattavasti
leudompi talvi. Silloinkin tein suunnilleen samanlaisen retken
Vuohensaarentietä ihan saareen asti, keskustassa kiersin myös vähän
mutta Anjalantien suuntaan en enää mennyt. Aamulla oli tuolloin jo
yksi lämpöaste, taivas ohuessa yläpilvessä, iltapäivällä se
oli tiivistynyt ja lämpö noussut vain asteen tai pari. Vanhalle –
tuolloin jo lopetetulle – kaatopaikalle tullessa löytyivät ensi
muuttolinnut, kiuruja sekä maassa että muuttamassa. Hemppojakin oli
tullut ruderaatille ruokailemaan. Kevään avasivat varsinaisesti
neljä töyhtöhyyppää jotka muuttivat kaatiksen yli koilliseen
9:46.
Katkiluodon tietä kuljin altaille ja
siellä oli yksi hyyppä lisää ja kiuruja samoin. Puhdistamon
lietealtaille oli kerääntynyt jo viisikymmentä kottaraista,
altaiden yllä lenteli harmaalokkeja ja yksi mustapäinen
naurulokkikin. Vuorihemppoja oli tänäkin talvena, nyt
kahdeksantoista yksilön porukka. Niitä kyttäili kauempaa
lapinharakka.
(kelpaisi muuttajaksi)
Vuohensaaressa lauloivat tiaiset,
Vaisakon puolelta kuului jo uuttukyyhkyn huhuilu ja yli muutti yksi
sepelkyyhkykin. Talvilinnuista soidinhuutoaan kuulutti
harmaapäätikka. Palaillessani kiersin taas samoja tienoita ja koko
ajan tuli lisää uusia muuttolintuyksilöitä. Kun sitten summasin
näkemäni lajit ja linnut, sain 28 lajia, muutto oli siis toden
teolla jo alkanut.
Yöllä satoi räntää ja seuraavana
aamuna varhaismuuttajat joutuivat paniikkiin, paluumuuttajista näkyi
eniten kiuruja, 620 lintua muutti aamulla lounaaseen, kottaraisten
määrä nousi sataan, uusiakin lajeja löytyi. Kiuruparvessa lensi mukana
kolme pulmusta ja jätelietealtaiden kulmilta löysin kolme pajusirkkua.
Lämmin sää sulatti kuitenkin sataneen rännän ja muutto palasi
iltapuolella taas normaaliksi. Sitä oli kevään keikkuminen siihen
aikaan.
Muuten tasan vuotta myöhemmin,
16.3.1976 olinkin sitten Helsingissä ja aloitin tämän viimeiseksi
jääneen työnantajani kanssa hommat. Siitä on siis neljä
vuosikymmentä.
***
(kottarainen, takavuosien kevääntuoja)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.