Tähän aikaan takavuosina XLIX

(isokoskeloiden määrä nousi jäänreunan lähestyessä satoihin)

***

4.2.1978: Olimme Sepen kanssa Jurmon retkellä. Meidän mukanamme olivat eilen tulleet Karhun Heikki ja Sinikka. Hessun kanssa olimme tutustuneet jo aiemmin näillä Jurmon retkillä, hänkin oli muuttanut kanssani samoihin aikoihin Turkuun ja päätynyt opiskelemaan lakia joten yliopistollakin näimme toisinaan ja tietysti TLY:n toiminnassa. Sinikka taas kävi samoilla matematiikan luennoilla kuin miekin opiskeluaikoina.

Tuona vuonna olin jo reippaasti työelämässä ja vuoronvaihdoin sain aina silloin tällöin järjestettyä itselleni tämmöisiä muutaman päivän vapaita näitä pidempiä retkikeikkoja varten. Sepen kanssa meillä oli myös pieni haastis tuona vuonna siitä kumpi ensin katkaisee kahdensadan vuodarin rajan, joten motiivia näihin retkiin löytyi puolin ja toisin.

Talvi oli tuloillaan, kuten olimme vähän laskeneetkin, se tarkoittaa tuolla ulkona meren jäätymistä. Jurmon tuulenpuoleiset rannat olivat jään ja sohjovallien alla, pohjoispuoli sen sijaan avoin. Pakkasta oli viisi astetta, pilvipoutaa ja heikkoa kaakkoistuulta. Vesilintuja löytyikin odotusten mukaisesti: joutsenia, koskeloita, haahkoja, telkkiä, henäsorsia, merimetsoja ja yksi muuttava gaviakin. Riskilöitä oli helppo laskea, yksitoista löysimme. Petoja näkyi kaksi ja molemmat jäivät läheltä-piti-pedoiksi eli toinen saattoi olla kanahaukka ja toinen ampuhaukka mutta siis määrittämättä jäivät.

Lehtokurppa vietti talvea lepikon ja etelälehdon sulakuoppien laidoilla, samoilta paikoilta löytyi myös peukaloinen ja jo eilen yksi punarinta. Kylällä taas asusti rautiainen. Talitiaisia, viherpeippoja ja räkättejä näkyi saaressa paljon.

Viidentenä päivänä Karhut lähtivät takaisin Turkuun ja jäimme Sepen kanssa jatkamaan retkeä vielä pariksi päiväksi. Kanahaukan pystyimme varmistamaan, se vietti talvea saaressa ja pienensi elannokseen muiden talvehtivien maalintujen joukkoa. Samoin riutoilta löytyi pulmusia mutta merisirreille rannat olivat liian jäässä. Pakkanen toi jäärajaa lähemmäs joka päivä ja vesilintujen määrät vain kasvoivat. Lähtöpäivänä, kahdeksantena helmikuuta, meri sitten oli jäässä kokonaan, ja paluumatkamme kestikin neljä ja puoli tuntia aikataulua pidempään.

Kulutimme aikaa myös valokuvaten. Miulla oli taas maisemia varten tuo kaksisilmäinen rullafilmi-Rollei ja yhdeksän rullaa mustavalkonegoja retkeltä syntyi. Pinnakisamme tilannetta kartoitettiin ja Helsinki oli antanut miulle vähän etumatkaa, Sepen lukema oli nyt 52 ja miun jo 67. Toki vuosi oli vasta aluillaan ja yllättäviä käänteitä riitti ratkaisuun asti.

***

(ei noissa rannoissa ole sirrille syötävää)