Luunmurskauskelit

(helmari eikä piilossa lainkaan)

***

Taas on työviikko eikä retkille jää kovin paljon aikaa. Viime vuosien vihkoja lunttaan sen verran etten nyt ihan samaa tee vuodesta toiseen. Tällä kertaa se on sitten ajanut miut käymään kerran jos toisenkin Fastholman tietämissä. Siellä riittää muutenkin väkeä. Nyt oli kuunvaihde ja jonkin verran taisi olla sitäkin väkeä jolla ei vielä ollut valkopäätä helmikuun listoissaan. Ensimmäisenä päivänä, pahimmassa ruuhkassa, en siellä käynyt vaan Träskändassa ja Ylästössä sekä näillä lähiruokinnoilla.

Mutta tuolla Fastholmassa huomaa kyllä miten päiväpinnojen metsästyksestä on tullut kova muoti näiden iki/hikibongareiden joukossa. Sitä tulee ihmetelleeksi miten vähän muuta elämää joillakin voi olla kun pitää joka päivä kiertää ne puoli tusinaa tarjolla olevaa uutta päivänpinnaa. Useat kerääjät ovat vielä ikäisiäni, joten projekti saattaa sananmukaisesti kaatua päivänä minä tahansa. Tänä aamuna miekin työstä tullessa olin varomaton ja pakkaslumen alla ollut peilijää heitti miut saman tien pitkin pituuttaan asfalttiin. Ei sentään onneksi mitään katkennut, mutta kunnon mustelmat siitä jäivät ja kyljessä tuntuu kuin puukon pisto vaikkei näille omille jutuilleen nauraisikaan. No, päiväkierrokselle sitten laitoin liukuesteet kengänpohjiin joten pystyssä pysyin.Hyvä ettei pahemmin sattunut, tytär tässä mainitsi miten työhön mennessä lähijunapysäkille menevät portaat, jäässä niin ikään, olivat veren tahraamat, siinä pää ja portaan reuna olivat kai osuneet kohtalokkaasti.

Fastholman valkoselkätikat onnistuvat pysymään miulta piilossa, ruokinnalla käy enää pikkutikka käppärien lisäksi. Samoin varpuspöllö on pysytellyt käyntieni ajan jossakin muualla. Eilen tosin rannan puissa piilotteli erittäin taitavasti lehtopöllö. Sitä ei onnistunut näkemään juuri mistään, niin tarkkaan se oli ylhäältä ja alhaalta, sivuilta ja edestä havujen peittämä vaikka parinkymmenen metrin päästä antoikin vapaasti katsojien yrittää. Noita pöllöjähän näkyy kyllä näihin aikoihin asutuksen liepeillä jos vain osaa katsoa, ei tuostakaan olisi miulle päivänpinnaa tullut jos sellaisia laskisin.

***

(menen nyt enkä meinaa)