Menneitä muistellen XI

(kohuvuodari  -68 helmikuun vihoviimeiseltä)

29.2.1968: Kun en ole päivänpinnabongari tai kerää muidenkaan erikoispäivien pinnalistoja, karkausvuosien helmikuun viimeisen päivän retket ovat olleet pitkälti sattuman tulosta. Ulkona on oltu jos sinne on ehditty ja retkikohteet ovat olleet yhtä arkisia kuin muinakin päivinä. Ensimmäinen säilynyt 29. päivän linturetkiraportti miulla on vuodelta 1968. Siihen aikaan se ei ollut karkauspäivä kuten nykyisin vaan kalenterin mukainen karkauspäivä oli tuolloin 24.2. ja viimeisen kerran se oli tuona päivänä vuonna 1992. Kuinkakohan karkauspäivänpinnabongarit ovat mahtaneet huomioida tämän listojaan rakennellessaan, vaihtelevasti, epäilen.

No tuona vuoden -68 helmikuun viimeisenä päivänä tein retken heti aamusta, kiersin Salossa Hämeenkylän tien reitin vajaan kahden aamupäivätunnin aikana. Lehdenjakoreittini olin ehtinyt jo tuota ennen kiertää ja silläkin oli tullut tehtyä hyvä lintuhavainto: huuhkaja huhuili aamuyöllä Salon Kirkonmäellä. Tuohan se sitten miut ulos innoittikin kun kiirettä kouluun ei ollut.

Hämeenkylän tien reitiksi sanoin kierrosta joka lähti kotoa, tuli kaupungin keskustasta Sokeritehtaan luo, lähti Merikulmantietä Fulkilan kartanon kulmille ja kääntyi siitä mainittua Hämeenkyläntietä kohti Helisnummen hautausmaata, sieltä se palasi Ylhäisten ja Alhaisten kautta takaisin keskustaan, oikeammin Mököistenmäkeen missä perheemme tuolloin asui.

Kaikkiaan reitillä näin 17 lajia. Kaupunkiosuudet tarjosivat fasaanien, naakkojen, viherpeippojen ja varpusten tapaista lajistoa. Tuolta Fulkilan ja Helisnummen väliseltä metsäosuudelta löytyi taas käpylintuja, harmaapäätikka, töyhtötiainen ja Fulkilan pohjoispuolen pelloilla päivysti lapinharakka. Keli oli lähes pilvetön, tyyni ja varjossa pakkasta hädin tuskin asteen verran, aurinko lämmitti sen verran että notkojen aamusumu hälveni pian. Aika erikoista nykyajasta katsoen oli että kotikulmilla Mököistenmäessä näkemäni sinitiainen oli tuon vuoden ensimmäinen!

Tuona keväänä muuttolintuja ei vielä ollut maisemissa noihin aikoihin, kevät käynnistyi vasta vajaan kolmen viikon päästä. Silloin tosin se käynnistyikin kunnolla, ja maalis-huhtikuun vaihde oli todellista muuttolinturynnäkköä. Mutta nykyisinä kasvihuonetalvina muuttolintukevät usein alkaa jo helmikuun puolella. Esimerkkinä olkoon vaikka vuosi 2008 jolloin tuona helmikuun ylimääräisenä päivänä tuli retkellä vastaan jo mustavariksia, sepelkyyhky ja töyhtöhyyppä, kaikki muuttaneita.

Joskus tuohon päivään on osunut myös talvilaskentakierros, kuten vuonna 1980. Silloin tein Salon kaupunkilenkin uusintalaskennan lopputalvisessa nollakelissä, reitin alussa oli vielä pakkasta pari astetta, lopussa jo kolmisen lämpöastetta kun pilvipeite alkoi vähän rakoilla. Lajisto oli talvista peruslajistoa, harvinaisuuksia ei tuohon aikaan noilla reiteillä nähty. Kaikkiaan laskentaan tuli 14 lajia ja 1576 yksilöä. Varpusia oli noihin aikoihin vielä paljon, se oli runsain laji 524 yksilöllä. Pulujakin oli peräti 264 yksilöä. Seuraavina tulivat keltasirkku, talitiainen ja viherpeippo kukin noin 200 yksilöllä. Vähälukuisemmasta päästä olivat pedot: varpushaukkoja tavattiin kaksi ja ampuhaukkakin löydettiin. Noihin aikoihin Salon keskustalenkillä oli vielä töyhtötiaisiakin, kaksi saatiin tähän laskentaan.

(kautta aikain runsain 29.2. näkemäni lintu)

Yksi todellinen bongausretkikin on tuohon ylimääräiseen helmikuun päivään osunut, vuonna 2012 talvehti virtavästäräkki Espoon Suomenojan puhdistamolla, ja kun sinne järjestettiin yhteisbongaus karkauspäivänä, menin tietysti mukaan hakemaan helmikuun pinnaa. Onnistuihan se, vaikkei mikään helppo lopulta ollutkaan. Muutamaa päivää myöhemmin kävin sitten bongaamassa sen uudestaan, ulkopuolelta, läheisen sulaojan varresta. Perässäjuoksijoiden joukon puuttuminen rauhoitti linnun niin että se oli helpompi havaita.

Vuonna 1976 tuona helmikuun vihoviimeisenä päivänä tekemäni retki jäi henkilökohtaiseen historiaani viimeisenä retkenäni kun asuin vielä Turussa. Itäharjun kämpältä kävelin ensin Kupittaalle, sieltä Uittamon kautta Katariinanlaaksoon ja sieltä Rauvolan, Peltolan ja Hautuumaan kautta kiertäen takaisin Itäharjulle. Noin kahden ja puolen tunnin aamupäiväistä kävelyä ei sää juuri suosinut, nollakeliä oli, täyspilvistä ja tihkuksi tihenevää sumua. Onneksi ei sentään tuullut. Vihossa olen valitellut että lintuja oli vähän. No, varpusia taisi olla joka paikassa, ehkä jopa tuhat, pulujakin viisisataa, variksia, naakkoja, talitiaisia satoja samoin kuin Kupittaan pullasorsia, mutta citylintujen lisäksi ei juuri muuta näkynyt. Katariinanlaakso tuotti sentään närhen ja viisi hömötiaista, Uittamolla lauloi hippiäinen. Lajimäärä jäi viiteentoista. Maaliskuun kymmenes päivä jätin toistaiseksi pysyvästi Turun ja ennen kuun puoliväliä olinkin sitten jo muuttanut Helsinkiin. Muuton syynä oli työ, sellaista ei ollut noihin aikoihin tarjolla Turussa, mutta Helsingistä työpaikka löytyi helposti. Asunto oli sitten hieman haastavampi etsintäkohde, tuossa ensikämpässä viihdyin vain vähän aikaa. Elo Hakaniemessä oli ihan liian hurjaa tällaiselle maalaispojalle...

***

(poseeraus stadin leipäjonossa)