Kevätsiivousta

(siinä muuan kiistanalainen pyrstö)

Tämänpäiväinen linturetki oli aurinkoinen, kolmituntinen kierros ihan tämän talven peruspaikoilla, Fastholmassa, Träskändassa ja tietysti myös täällä kotikulmilla. Viikin peruslenkkiä ja Vuosaarta välttelin kun niiltä on retkiä aiemmiltakin vuosilta samana päivänä. Ensimmäisessä paikassa valkopää oli juuri ruokinnalla sinne tullessani, eilistä varpuspöllöä tai aiempaa lehtaria ei näkynyt. Pari käpytikkaa mekasti lähitienoilla ja puukiipijä sekä pikkutikka etsivät luomuravintoa puista. Kuvaajia ja bongareita oli taas runsaasti paikalla joten päätin lähteä saman tien kiertämään toisaalle.

Kehäykkösen ralli on rauhoittunut kummasti uusien peltipoliisien ilmaannuttua tienvarteen. Ajelu sujuikin leppoisasti Vihdintielle mistä käänsin kehäkolmosen suuntaan ja sitä edelleen Träskändaan. Nakkelit eivät olleet sen vaikeampia, soidinhuuto kaikui tammien latvasta jo lähes parkkipaikalle asti. Kävelin kuitenkin jokivarteen ja sitten vielä metsäkierroksenkin mutta mitään erityistä ei tullut vastaan, ei sitä pohjantikkaakaan jota täällä taas oli etsimässä pieni joukko bongareita.

Palailin sitten hiljalleen takaisin, Koivukylän lähiruokinnalla oli tutusti tiklejä, pikkuvarpusia ja muutenkin edustavasti näitä talven vakiolajeja.

Innostuin palatessani tyhjentämään tästä kämpästäni lähes kaikki säästämäni lintu- luonto- ym harrastelehdet noin 49 vuoden ajalta (niin, muistan kasasta ainakin Ornis Fennicat ja Lintumies-lehdet vuodelta 1967). Niitä oli paljon, vasta tyhjennetty lehtiroskis tuli aivan täyteen, painaa varmasti parisataa kiloa ellei enemmänkin. Auringonpistosta ei sovi syytellä, eikä muutakaan hulluuden puuskaa. Tuli vain eilen vaihdettua kuulumisia Sepen kanssa. Hänellä on muuten nyt kotisivukin netissä, alkaa verkostoitua. Mutta kerääjä hän on viimeisen päälle ja niistä tuli juurikin jutusteltua, uusista hankinnoista ja siitä miten hän on hiljalleen realisoimassa pientä osaa kaikesta keräämästään. Sen puhetuokion lopussa taisin avautua jotenkin siihen tyyliin että keräily on parantumaton sairaus.

Siitä sairaudesta parantuakseni tai edes sitä vähän horjuttaakseni sitten päätin hankkiutua noista lehdistä eroon. Hitusen tuo tilaa vapautti, mutta ahdasta täällä edelleenkin on. Vähän tuohon jäi tuoreimpia postin tuomia julkaisuja, ja vanhoista lintulehdistä jätin vain TLY:n vanhimmat julkaisut, ne, jotka ilmestyivät aikoinaan Tiedon Antajan nimellä. Sinne menivät kaikki muut, tuskin käyn hämärissä enää takaisin niitä dyykkaamassa täpötäydesta lehtiroskiksesta. Vähän noita selailin ennen pois heittämistä ja vakuutuin että havainnot löydän kyllä netistäkin ellen jopa jo painetuista kirjoista – niitä en aio vielä mihinkään heittää. Ja kaikenlainen subjektiivinen pinnahömppä joka täyttää nykyisin ihan kaikki julkaisut saa mennä. Yhtä epäkiinnostavaa se on kuin nämä tänne tallentamani retkihavislistat, lämmittää vain kirjoittajansa mieltä.

***