Menneitä muistellen X

(Kari ja Sepe Styrsin aamustaijilla)

***

25.2.2006: Olimme edellisyönä tulleet Ahvenanmaalle osallistuaksemme pinnaralliin. Rannikon Kari oli joukkueemme vetäjänä ja se, joka yritti opettaa mukavuudenhaluiselle salolaisporukalle hieman näiden pinnarallien kurinalaisuutta. Kari kaipasi edelleen helmikuun listaansa täydennyksiä ja mistäs niitä sen mukavammin saisi kuin osallistumalla ralliin.

Edellisiltana olimme lähteneet Salon kautta tulemaan, iltamyöhällä oli Laihon Ilkan pihalla Iilikessä kuunneltu lehtopöllöä, nyt aamun sarastaessa ajoimme jo Eckerön Styrsingsuddenille staijaamaan. Muuton alku olisi kyllä ratkaiseva, jos ikinä ajattelisimme rallissa pärjätä.

Emme siellä toki yksin olleet, koko ranta oli jo muiden joukkueiden miehittämä. Lintuja riitti kyllä kaikille, kohtalaisen leppoisassa talvikelissä näimme helposti kaikki tavallisemmat vesilinnut ja lokit odotellessamme vähän harvinaisempia ohikulkijoita. Tulihan niitä, pari ruokkia, riskilöitä enemmänkin, kaakkureita viitisen, kuikkakin, silkkiuikku ja muutama mustalintu. Tulos oli siis meidän tavanomaiseen onneemme verrattuna mainio. Varmasti syynä oli erityisesti se, että olimme muutontarkkailupaikalla jo heti aamusta. Löysäily olisi maksanut monta lajia.

Ralli on kuitenkin kiireistä puuhaa ja nytkin oli lähdettävä pian jatkamaan matkaa. Storbyn suunta oli luonnollinen valinta. Peruslajistoa napattiin auton ikkunasta ajon ohessa ja sitten postilaiturista erityisesti sieltä odottamamme kaksi allihaahkaa. Räkättejä oli useita pikkuporukoita, merimetsoja jättiparvin. Jatkoimme siitä Käringsundin suuntaan, mistä listaan tarttui tukkasotka ja urpiaisparvi. Jokseenkin tyhjien pysähdysten kautta palailimme sitten Maarianhaminaan.

(postilaiturin allihaahkat putken läpi pokkarilla kuvattuna)

Museolaivan suojasta nappasimme listalle nokikanan ja varpushaukan. Kalasatamassa oli tuhansia tukkasotkia ja niiden joukossa satoja telkkiä ja kuusitoista lapasotkaakin. Vanhan majapaikkamme pihasta poimimme listaan järripeipon ja käpytikan tavallisempien pikkuvarpusten lisäksi. Lähdimme sitten Lemlandin suuntaan. Matkalta iskettiin peippo, Herröskatan tuotti jo nähtyjä lintuja ja lisänä vain tilhiparven. Vielä matkalta purku- ja yöpymispaikalle päin nappasimme listalle tavisvarpuset, ja niin päivä alkoi olla illassa ja pimeys laskeutua.

Meidän retkeksemme päivä oli aika lajirikas, purussa saaren kunnolla tuntevat mestarit erottuivat selvästi suuremmilla saldoilla mutta ylsimme kyllä kohtuullisesti keskikastiin. No, purkutilaisuuden kylkiäisinä saimme runsaasti tietoa jonka perusteella sitten seuraavana päivänä kiersimme vielä hyvänlaisen paikkolenkin. Sillä näimme merisirrejä, pikku-uikun, peukaloisen, nokkavarpusen ja pikkutikan ennen kuin iltakahdelta lähdimme lautalla kohti Turkua. Lauttamatka ei uutta tuottanut mutta saarelta saimme 59 retkilajia, meille hyvä tulos.

***

(Kari autonsa takakontissa, majapaikkamme pihassa)