Menneitä muistellen IX

23.2.1992: Kahden päivän mittaista talvilajien keruuta Rannikon Karin ja Huttusen Antin kanssa. Edellinen päivä oli mennyt Hankoniemen rannoilla, suunnilleen kahdentoista tunnin kierroksella olimme löytäneet jo aika hyvin sen talven hankolaiset talvierikoisuudet. Oli löydetty isolokki, valkoposkihanhi ja västäräkki, kaakkuri, haapana, haahkoja, tukkakoskeloita, lapasotkia, tunturikiuru ja riskilä kaiken tavallisemman lisänä. Karilla oli kuitenkin teemana parannella heikkoa helmikuun pinnasaldoaan ja nyt sitten olimme sopineet että katsotaan vielä Salon seudun ja Turun puolen paikat, jos sieltä vielä jotakin uutta löytäisimme.

Puoli seitsemän aikaan lähdin taas kotoa Vantaalta, Saloon, hakemaan kaverit Karin vanhempien talolta. Aamukahdeksalta suunnistimme Halikonlahdelle, mistä löysimme odotetun vuorihemppoparven. Meriniityn ja Asemapuiston turkinkyyhkyt sen sijaan pettivät, ja jatkoimmekin matkaa pian Särkisalon Nixoriin. Hiljaista oli sielläkin, kaiketi huonosta säästä johtuen. Oli plus yhden asteen keli, navakkaa lounaistuulta ja räntäsadetta. Strömmasta löysimme sentään nokikanan, ennen kuin tyhjä retki jatkui. Björkbodan pelloillakaan ei ollut kevään merkkejä.

Turkuun saavuimme seuraavaksi, ja saman tien Ruissaloon. Lehtopöllöä emme nähneet kolollaan, pikkutikka sen sijaan huuteli. Jatkoimme sitten Naantalin suuntaan. Luolalan suoralla oli meille kevään ensimmäinen uuttukyyhky, Ukko-Pekan sillalla nokikanoja jo 26. Etenimme reippaasti Rymättylään. Alkumatkasta huomasimme jo pari isokäpylintua, mutta paikka paikalta toiveemme murenivat. Pyrstötiaisparvea, palokärkiä ja naarasmetsoa kummempaa emme onnistuneet löytämään. Ei tämä nyt onnistunut lainkaan eiliseen tapaan. Takaisin Saloon palaillessamme huomasimme vielä tilhiparven ja räkätin, köyhiä retkipinnoja. Kotona olin vasta iltayhdeksän maissa: paljon tunteja ja kilometrejä, vähän tuloksia.

Kyllä linturalli tuon vuoden helmikuussa oli kuitenkin aika tehokasta: helmikuun 1992 aikana näin 71 lajia, kun vuotta aiemmin vastatessani Karin kahdentoista kuukauden haasteeseen helmikuun saldokseni jäi 59 lajia. Kumpanakin vuonna työ vei arkipäivät ja pidemmille retkille ehti vain viikonloppuisin.

Ei Hanko kuitenkaan se ratkaisevasti parempi paikka ole. Kävin siellä tänäänkin, eikä siellä kovin kummoista ollut. Syynä oli sama kuin vuonna 1992, sää huononi, räntäsade alkoi ja linnut hävisivät näkyvyyden mukana. Muuttolintuja toivoin näkeväni mutta sain tyytyä taas uuttukyyhkyyn ja muutamaan kottaraiseen.