Menneitä muistellen VIII

(siellä sataa? En tule ulos)

19.2.1990: Lähtöpäivämme Jurmosta. Lähtö muistutti hieman loppiaista 1973, laiva tuli aamulla jo etuajassa satamaan ja jouduimme kiirehtimään melkein puolijuoksua ehtiäksemme siihen. Tuohon aikaan ennen aamuseitsemää oli vielä pimeätä joten kannelle ei tehnyt sentään mieli yrittää staijaamaan. Aamu valkeni kunnolla vasta Nötöseen tullessa, siellä oli satamalahdessa muutama tukkasotka joista saimme retkilajin. Loppumatkalla näimme runsaasti kyhmyjoutsenia ja isokoskeloita ja tietysti lokkeja. Pari tukkakoskeloakin näkyi vielä Nötöstä lähtiessä. Sää oli huonontunut, pakkanen pudonnut nollaan, tuuli jo yltymässä lounaasta, pilvipeite tihentynyt ja näkyvyyskin sumunsotkuinen.

Pärnäisiin tullessamme päivä oli vielä aamupuolessa, joten Sepon kanssa päätimme jatkaa retkeä Turun suunnan lintupaikoilla kun kummallakaan ei ollut mikään kiire päälle painamassa. Matka Pärnäisistä Turkuun tuotti pelkkää peruslajistoa, kai tilhiparvenkin voi sellaiseksi laskea. Naantalin Ukko-Pekan sillan sulasta etsimme pikku-uikkua mutta se oli jo ehtinyt hävitä päiviä aiemmin. Ruissalon Kansanpuistossa oli kaiketi edelleenkin paikallinen varpuspöllö mutta sekään ei suostunut meille näyttäytymään. Choraeuksen lähteellä oli sentään pähkinänakkeli ja runsaasti tiaisia. Honkapirtillä ei ollut varpuspöllöä eikä harmaapäätikkaakaan. Lehtopöllökin oli vetänyt naamansa piiloon vakiokolonsa suulta.

Ei tämä nyt oikein hyvin sujunut. Sääkään ei enää suosinut, nollakeliksi se oli vaihtunut, tuuli lounaassa ja sen tuomana vuoroin vesi-räntä-lumisadetta vähän samaan tapaan kuin vaikkapa eilen iltapäivällä täällä pääkaupunkiseudulla. Näkyvyyttä oli vain pari kilometriä ja tuota huonoa keliä pidimme pääsyynä siihen ettei lintuja juurikaan näkynyt. Ruissalon Saaronniemessä ja Kasvitieteellisessä puutarhassa oli edelleen vain peruslajistoa. Lopulta lähdimme yrittämään edes jotakin lisäretkilajia Topinojan kaatopaikalle. Siellä oli Jurmosta tuttuja kottaraisia ja muutama peippo, ei sen kummempaa tällä kertaa sielläkään. Hyvä onnemme tuntui kerta kaikkiaan jääneen Jurmoon. Tuloksettomaan kiertelyyn kyllästyneinä palasimme takaisin kaupunkiin, jätin Sepon keskustaan kämppänsä edustalle varusteineen ja lähdin yksin ajamaan kotiin päin. Perillä Vantaalla olin puoli seitsemän maissa illalla.

***