Menneitä muistellen V

(sinkkari oli varsin vähälukuinen vielä viisi vuosikymmentä sitten)

***

13.2.1967: Tämä oli ensimmäinen talveni Salon keskustassa, olimme muuttaneet juuri marras-joulukuun vaihteessa. Sitä edellinen retkeilyhistoriani on pääosin Uskelan Sirkkulasta, Uskela liitettiin Saloon vuoden 1966 alussa kun Salosta vihdoin tuli kaupunki. Se on myös ensimmäinen talvi jolta näitä päivittäisiä retkimuistiinpanoja on säilynyt, tätä aiemmilta ajoilta on säilynyt vain yhteenvetoja ja joitakin irtolehtinippuja lähinnä kesäretkiltä. Tuona talvena ehdin käymään retkillä enemmän kuin seuraavina, koska en ollut vielä aloittanut aamulehtien jakourakkaani koulun ohessa.

Tuo maanantainen lenkki hiihtolomaviikon alussa kierteli kahdeksan kilometrin verran keskustan laitamia, Merikulmantietä ja sitten jokirantaa takaisin ja kesti runsaat kaksi tuntia. Viiden asteen pakkanen, jonkinmoinen itätuuli ja ja kohtalaisen pilvetön aamupuolen taivas ja kohtalainen näkyvyys osoittivat päivän ihan tavalliseksi talvipäiväksi.

Linnustokin oli ihan tavanomaista, kolmeentoista lajiin sillä kertaa pääsin. Keltasirkku, talitiainen ja varpunen olivat niihin aikoihin runsaimmat lajit, kannoillaan varis, naakka, harakka ja punatulkku. Huomattavaa nykypäivän kannalta on ettei yhtään sinitiaista näkynyt, sen sijaan yksi töyhtötiainen ja runsaat puoli tusinaa hömötiaista. Urpiaisiakin oli muutama ja tietysti fasaani kun Salossa ollaan. Käpytikkojakin löytyi kolme.

Koko tuona ensimmäisenä Salon talvena, ajalla 6.12.1966 – 28.2.1967 näin 31 lajia. Se vastaa aika hyvin senaikaisia lajimääriäni seuraaviltakin talvilta. Nuo talvipinnasummat alkoivat nousta voimakkaammin vasta lukiovuosien loputtua ja muutettuani muualle.

Tänäänkin tein retken, noin kolmen tunnin kierroksella ehdin käymään Helsingissä sekä Vuosaaressa Kallvikissa että Vanhankaupunginlahden Fastholmassa ja tietysti tässä kotikulmilla Vantaalla. Lajimäärä oli toista luokkaa, 23 lajia tuli vastaan. Siinä merkittävänä lisänä olivat Kallvikin avomereltä löydetyt vesilinnut ja lokit, sellaisia ei Salossa 1960-luvulla ollut. Tietysti mukana oli pari bongattuakin, valkopäätintti ja lehtopöllö, bongauksiakaan ei tehty tuolloin viisi vuosikymmentä sitten. Lajisto on muuttunut myös runsaimmassa päässä. Nykyisin tali- ja sinitiaisia näkee suunnilleen yhtä paljon, hömötiaista ei tullut vastaan ollenkaan ja onnella sentään yksi töyhtötiainen Kallvikista. Varislintuja riittää kuten ennen vanhaan, viherpeippoja on ruokinnoilla toisin kuin viisi vuosikymmentä sitten. Samoin tikli on tullut uutena mukaan. Keltasirkkuja näkee vain tietyllä kotikulman ruokintapaikalla, varpuset olivat tänään kadoksissa kokonaan. Sen sijaan pikkuvarpusia on helpompi halutessaan löytää.


Kulkuvälinekin tietysti vaikuttaa huomattavasti. Tänään liikuin paikasta toiseen autolla, viisi vuosikymmentä sitten jalan. Jos olisin tehnyt kävelylenkin tänäänkin, olisi tulos kaiketi ollut lähempänä tuota aiempaa. Päivälleen kaksi vuotta sitten tekemälläni parin tunnin kävelykierroksella tässä kotikulmilla näin 17 lajia ja vuotta aiemmin ajallisesti lyhyempi saman päivän kävelykierros tuotti 18 lajia, nekin siis selvästi enemmän kuin viisi vuosikymmentä sitten.

***

(käpytikkoja oli ennen ja niitä on nytkin, jotkut epäilevät niitä syyllisiksi metsätiaisten katoon)