Menneitä muistellen VI

17.2.1990: Olin Jurmossa, totta kai. Eilen olin tullut, iltamyöhällä Pärnäisistä Sepen ja Aarni Nummilan mukana. Olin iltapäivällä lähtenyt Vantaalta ajelemaan länteen ja niin hyvissä ajoin että ehdin käymään Salossakin vanhempien asunnolla ottamassa mukaan lastin astioita. Vanhempani olivat kuolleet viime kesänä ja veljen kanssa oli pesän irtaimisto jaettu. Nyt sitten hiljalleen tyhjenneltiin kämppää myyntiä varten. Miulle se toimi edellisen kesän ja syksyn ajan tukikohtana kun tein näitä vapaa-ajan retkiä Salon suuntaan, mutta myytävähän tuo oli kun perhekin oli kasvamassa ja silloisen asuntoni tilat käymässä pieniksi, tosin ei nyt ihan heti.

Elettiin Suomen ikuisen nousukauden kulminaatiota. Nummilan Aarni oli pankkiiri, joku konttoripomo silloisessa KOP:ssa. Keskustelumme olivatkin aika lailla sitä miten me köyhät tulemme väkisin likaamaan hänen hienon konttorinsa lattiat, raha kun tulee ihan jostakin muualta kuin meidän pikku tileistämme, säästöistämme ja asunnontarpeistamme. Uskottavahan se oli, ja viimeistään siinä vaiheessa kun KOP meni konkkaan. Ei se aika ollut juhlaa pankinjohtajille, taisi sekin kaveri joutua peräti vankilaan joka miulle ensimmäiset opintolainani antoi. Tosin mie olin kyllä jo maksanut ne kokonaan takaisin noihin aikoihin tultaessa ja suurimman osan silloisesta asuntolainastanikin, se oli sentään eri pankista nostettu. Seuraavankin asunnon laina on jo maksettu, ja sitä seuraavan. Sellaisia me köyhät lattianlikaajat olemme, maksamme velkamme ja pelkäämme kuollaksemme ottaa uutta velkaa, mutta sellainen meno ei pankkeja pystyssä pidä. Rahaa pitää saada enemmän, ja siitä pankit sitten kaatuvat, sen paljon rahan painon alle. Riskeiksikin niitä sanotaan. Tosin sen verran erikoinen lattianlikaaja taidan olla että pankkia olen ihan itse vaihtanut noiden lainojen välillä melkein joka kerta, eroa on niissäkin ehdoissa mitä pankit kaltaiselleni kurjalistolle tarjoavat.

Teinhän miekin noihin aikoihin töitä rahan kanssa, lähinnä sen käytön suunnittelijana ja kontrollerina. Valtaa oli niin paljon kun sitä kehtasi ottaa, armas talommehan on aina ollut täynnä heikkoja johtajia. Rehelliseksi miut tuntee siitä ettei noista sadoista miljoonista ja ajan myötä miljardeistakaan yhtään latia tarttunut matkaani, säästäjä säästi ennen kaikkea omasta palkastaan. Olihan se reilua kun kuitenkin kovin moni jäi noissa säästämisissä vallan ilman palkkaa, tosin pari kertaa tulin kyllä saneeranneeksi itsenikin siinä samalla. No, töitä löytää kun töitä tekee enkä ole päivääkään työttömänä ollut.

Mutta Jurmon lintupäivään: Se aukesi kolmen asteen pakkasessa, hienoisessa koillistuulessa, lähes pilvettömänä ja näkyvyys oli mainio. Aseman pihassa pyöri talitinttejä ja viherpeippo, kylällä pari kottaraista ja räkätti. Nummen yli lenteli urpiaisia , merellä muutama isokoskelo ja neljä haahkaa länteen.

Sepon kanssa siis kierroksella olimme, Aarni lähti omille kuvausprojekteilleen. Järvelle tullessamme huomasimme viisi laulujoutsenta ja järven lounaisnurkan vakiokatajassa tunturipöllön, nuoren. Jätimme sen päivystämään paikalleen ja jatkoimme länsiriutalle. Sieltä emme kuitenkaan löytäneet juuri mitään, vain parven alleja ja pari varista liikkeessä länteen. Lounaisriutan rannoilta löysimme kiurun, merellä liikkui lisää vesilintuja, muun muassa merimetsoja, tukkakoskeloita ja taas haahkoja. Pitkin etelärantaa palailimme taas kylälle teetauolle. Urpiaisia näkyi liikkeessä edelleen, päivälle uusina havaittiin mustarastas ja peippo. Jäniksiä näimme ainakin neljä. Tuohon kiuruun palatakseni, me vanhan liiton gubbet puhumme tuossa tapauksessa talvehtijasta, mutta nykyväki kai jo alkaisi puhua kevätmuuttajista. Ennen aikaan kiuru oli kuitenkin talvehtija siinä kuin joku peippokin.

Iltakierros suuntautui itään. Sen avasi 12 tilhen parvi joka muutti muiden lintujen tapaan länteen. Pari korppia kisaili harjun yllä, idässä näimme myös yhden kuikkalinnun. Leppälehdossa piilotteli yksi sinitiainen ja päivän toinen räkätti. Asemalla sitten lintusaldoja kootessamme kuulimme että Aarni oli tuolla länsipäässä kameran kanssa koko päivän kulkiessaan nähnyt noita tunturipöllöjä peräti kaksi lintua. Sehän vaikutti hyvältä.

***