Tähän aikaan takavuosina XLVII

***

31.1.2013: Olen ollut muuallakin kuin Jurmossa tähän aikaan, olkoon esimerkkinä vaikka käynti naapurisaaressa Utössä jokunen vuosi sitten. Olimme varanneet majoituksen jo hyvissä ajoin syksyllä Sepon kanssa, tuohon aikaan miulla oli kahden viikon eläkepätkät joihin tämäkin retki hyvin sopi.

Sitä emme syksyllä arvanneet että saaressa olisi noihin aikoihin kettusirkku. Se oli ilmaantunut paikalle jo joulukuussa ja olen toisaalla kertoillut siitä miten kävin sen bongaamassa turkulaisen ekaekaaporukan mukana. Nyt se tuli ihan ennakkoon varatulle retkellekin lajiksi. Saavuimme saareen 29.1. Sepen kanssa kaksistaan, Tenovuon Jorma oli tietysti myös paikalla, mutta arvasimme että kuun vaihteessa viimeistään saisimme paljon seuraa, kaikki kynnelle kykenevät kuukausibongarit. Sinänsä onnekasta että olimme tehneet varauksen jo ajat sitten, tuohon aikaan ei olisi enää ollutkaan vapaata tilaa saatavana. Muutamat kuukausipinnojen kärkibongarit taisivatkin joutua odottamaan ylimääräisiä päiviä ihan tuon tilapulan takia.

Tämä tammikuun viimeinen päivä oli vielä rauhallinen, pari astetta lämmintä oli, tuuli aamulla kymmenkunta, iltapuolella seitsemisen metriä etelästä. Pilvistä toki oli, ja matalapainetta. Suojapoukamiin kasaantui mukavasti vesiäisiä, heinäsorsia, telkkiä, kolmea lajia koskeloita, tukkasotkia, pilkkasiipiä, alleja eli vakiolajisto edustavasti. Lokkeja, merimetsoja ja kyhmyjoutsenia näkyi myös. Itse saaressa oli vielä samat kolme luotokirvistä kuin vuodenvaihteessakin, peukaloinen ja pikkuvarpunen myös. Seuraavan päivän bongariporukan voimin esiin kaivettiin vielä lapasotkat ja riskilät, muutama merisirri ja muuttohaukka tavallisempien riskilöiden, punarinnan ja huuhkajan lisäksi.

Bongaushärdelli aiheutti helmikuun alkupäivinä myös pieniä välikohtauksia saarelaisten ja bongarien välillä, tönimistä ja nyrkkien heiluttelua. Saaressa oli noihin aikoihin eli kai koko talven kuvaamassa ja haastattelemassa joku lopputyötään tekevä sosiaaliantropologian opiskelija. Hänpä haastatteli tuon retken aikana bongarien suurimman joukon jo lähdettyä meitäkin Sepon kanssa hyvän aikaa, juuri tuosta lintuturistien ja paikallisväen yhteiselosta. Haastattelut menivät videolle mutta ainakaan itse en ole sen jälkeen noita missään julkisuudessa nähnyt vaikka kaveri sanoi oleskelustaan ja työstään yrittävän jonkun jutun televisiollekin työstää. 

Se pisti miutkin ajattelemaan vähän tätä ulkosaariretkeilyä, ja ainakin hänen haastatteluunsa vastailin sen suuntaisesti että jatkossa varmaan retkeilyni Utössä vähenisi ja palaisin enemmän retkeilemään alkuperäiskohteeseni naapurisaareen Jurmoon. Tämä siitäkin huolimatta että liikkumisrajoitukset Utössä olivat vähentyneet ja vastaavat Jurmossa lisääntyneet. Olen aina kammoksunut riitoja ja epäsopua, ja jos kerran kantaväestö ei miusta pidä sen takia että olen muualta tullut lintuja katsomaan, menen sitten muualle, siitäkin huolimatta ettei juuri minua ole kukaan erityisesti mistään haukkumaan tai moittimaan tullut. Jurmossa tällaiset suhteet ovat aikojen saatossa jo vakiintuneet ja minua siellä häiritsee eniten ympäristöviranomaisten tapa leikkiä jumalaa paratiisissa eli jääräpäinen ekoterrorismi nummenpolttoineen. Toivottavasti nuo saavat pikimmiten potkut nyt kun valtion rahat ovat muutenkin vähissä.

***