Tähän aikaan takavuosina XLVI

***

30.1.1988: Kuukauden olin tuohon mennessä harjoitellut ajamaan omalla autolla, ja kun oli talviloman tapaista tammikuun lopulla, pitihän lähteä ihan perheretkelle viettämään pitkää viikonloppua, kaikkihan arvaavat, minne: no tietysti Jurmoon. 29. päivä lähdimme sitten Annen kanssa ajelemaan kohti Pärnäisiä, sen verran ajoissa olimme että ehdimme käväistä takavuosien opiskelukaverini Vänskän Vekon luona Käldingessä. Siellä hän taitaa asustaa yhäkin kissalaumansa keskellä.

Laiva tuli saareen vasta iltayhdeksän jälkeen, tuuli oli aika kovaa, ei sentään myrskyä mutta varmaan semmoiset 15 metriä sekunnissa kaakosta. Laivan kipparilla oli vähän tekemistä että väki pääsi maihin, mutta sinnehän tulimme.

Seuraavana aamuna (siis 30.1.) lähdimme tietysti heti retkelle vaikka tuuli oli edelleen yhtä rankkaa kuin tullessamme. Länsipäästä tuuli oli vienyt jäät muualta paitsi osasta Etelälahtea. Jo aseman pihassa olimme huomanneet rautiaisen syömässä siihen jätettyjä kaurahiutaleita. Sorgenin rannassa oli ollut naurulokki ja ohi oli lentänyt merimetso. Lokkeja oli enemmänkin länsipäässä, ja kahlaajareittiä kävellessä vastaan tuli parikin ryhmää pulmusia sekä seitsemän merisirrin parvi. Kovan tuulen takia vesilintuhavainnot jäivät vähiin, jokunen heinäsorsa ja isokoskelo sentään huomattiin. Länsiriutalle piti kuitenkin mennä, ja se kannatti koska siellä, lähellä kärkeä, oli kaksi tunturikiurua ja jälleen lisää pulmusia. Sataman kautta palasimme asemalle, suojaisessa poukamassa oli naurulokki, haahkoja ja heinäsorsia, katajikossa räkättejä.

Metsäkierrokset tein itsekseni, lehtokurppa sieltä löytyi, teeristäkin jälkiä ja räkätti sekä punatulkku. Yhtään tiaista ei tainnut vastaan tulla, se on erikoista. Itäpään lenkinkin tein saman tien, sieltä sentään löytyi päivän ainut talitintti. Meren puolella oli lisää lokkeja, heinäsorsia ja yksi riskiläkin onnistui näkymään vaikka aallokko oli edelleen aika rankka.

Seuraava päivä oli yhä yhtä tuulinen ja lumisadekin alkoi aamukymmenen maissa kun olimme jo pienen länsipään kierroksen jälkeen lähdössä saaresta takaisin mantereelle. Melkoisia temppuja laivaan pääsy tarvitsi, mutta mukaan tulimme, ja Jurmon kiven ohi ajoimme 13:30. Rantaan kun pääsimme, ehdimme käymään vielä Salossakin vanhempieni luona ennen kotiinpaluuta. Autolla-ajokokemuksenikin puolitoistakertaistui samalla reissulla.

***

(kiuru löytyi saaresta lähtöpäivänämme)