Tähän aikaan takavuosina XLV

***

28.1.1995: Niin, miehän en ole mikään autoekspertti lainkaan, kaukana sitä. Noin viikkoa aiemmin olimme porukalla tehneet Ahvenanmaan talviretken, sellaisia teimme 1990-luvun talvina aika usein. Auto oli ollut tällä kertaa miun, ja oudosti se oli käyttäytynyt koko matkan. Nakutus ja laiskuus viittasi siihen että lähtiessä oli tullut tankatuksi väärää polttoainetta. Käyntiongelmat lakkasivat kun tulimme takaisin ja tankkasimme uudestaan.

Kotiinpaluumme jälkeen oli ollut raju talvimyrsky, lunta oli tuupannut kolmisenkymmentä senttiä ja kylmääkin oli ollut. Ja kun tämä keli sitten rauhoittui, auto, silloinen BX-sitikkani, ei suostunut käynnistymään millään. Päivä oli juuri 28.1. Siinähän sitten tappelin sen kotteron kanssa illalla hyvän aikaa, ja kun sen sitten käyntiin sain, pidin koneen pyörimässä pari tuntia yhteen menoon, epäilin kaasuttimen jäätyneen. Ja kun illan pimetessä ei siinä muutakaan tekemistä ollut, lähdin sitten yrittämään kuulisinko pöllöjen huutelua jo. Lenkki Haltialassa, Petikossa ja Pohjois-Espoossa oli kuitenkin ihan hiljainen, mitä nyt tuo auto hurisi kun en sitä sammuttaakaan uskaltanut, kauemmas siitä piti joka kerta lähteä kuuntelemaan.

Ei se sentään päivän ainoaksi lintukierrokseksi jäänyt, valoisana aikana olimme koiran kanssa taas ehtineet kävellä tuon lyhimmän vakiomme Kaivokselan lenkin. Pilvettömän pakkaskelin laskentatulos oli aika vaatimattomat kymmenen lajia ja 130 lintua, talitintit, varikset ja naakat tekivät niistä pääosan, palokärki ja hippiäinen olivat niitä ”harvinaisuuksia” sillä kertaa.

Ahvenanmaalta paluun yhteydessä olin lastannut autoni täyteen linnunpönttöjä, ja kun sen nyt sitten tuolla parin tunnin yökierroksella sulatin käyttökuntoon, kävinkin seuraavan päivän valoisana aikana viemässä nuo pöntöt puihin kevään pesijöitä odottamaan. Senkertainen lasti meni Silvolan ja Pitkäkosken Vantaan puoleisiin ympärysmetsiin ja lähikesinä ne tuottivat melkoisen määrän tiaisrengastuksia.

***