Tähän aikaan takavuosina XLIII

(kanahaukalla tyhjä maha)

***

23.1.1977: Hiihtolenkillä Halikonlahden ja lähitienoon maisemissa. Tuo talvi oli aika perinteinen, pakkasta ja lunta kohtalaisesti, joten jo päivää aiemmin olin yhdessä Karhumäen Jussin kanssa tehnyt hiihtolenkin, silloin Kiikalan Varesjoen maisemissa. Miulla oli Kuva-Järviseltä mukaan lainattu kaksisilmäinen 6*6 -rullafilmirolleiflex millä kuvasin materiaalia tulevaan Kiskonjoki-näyttelyyn. Filmiä miulle jäi vielä yli ja päätinkin sitten ottaa kuvia myös talviselta Halikonlahdelta ja sen rantojen jalopuulehdoista, kameran palauttaisin sitten huomenissa ennen Helsinkiin eli töihin lähtöä.

Pilvinen oli päivä, pakkasta hieman toistakymmentä astetta ja lunta tiputteli hiljalleen. Maisemat olivat kuvauksellisia ja jäällä hiihdellen edes puiden lumi ei pyrkinyt niskaan putoamaan kuten eilisellä metsälenkillä. Kuvia siis tuli, ja filmiaikaan niitä ei räiskitty siihen tapaan kuin nykyisenä digiaikana. Lintujakin ehti katsomaan, kaikkiaan kuuden tunnin kierros tuotti hyvät yhdeksäntoista lajia, kun muistaa että talvi oli kohtalaisen ankara eikä lenkki kierrellyt ruokintapaikoilla. Kanahaukka etsi saalista Kärkänmäen ympäristössä, Vaisakossa sellaista olisi ollutkin kun pyy sieltä minun edestäni lentoon lähti. Käpytikkoja oli rantametsissä neljä, pari hippiäistä oli selvinnyt alkukuun pakkasista Vaisakossa. Tilhiparvi pyöri kaupungin liepeillä puistopihlajia etsien. Töyhtötiainen tuli vastaan Mustametsässä, siis kauimmassa käymässäni kohteessa.

Hiihtämisestä tulikin sitten talven 1977 suosituin retkeilytapa, lähes joka viikonloppu tein kierroksen tai pari suksilla, tietysti umpihangessa, en suinkaan valmiilla laduilla. Valitettavasti täällä etelärannikolla on varsin harvassa noita kunnon lumitalvia, joten hiihto on yleensä jäänyt pelkän jalkamarssin varjoon, ja monena talvena sitten innostuin kahlaamaan lumessa myös lumikengin. Se jos mikä kyllä kysyy kuntoa, tosin mitään voiteluvaikeuksia tai lipsumista ei esiinny.

***

(lumitalvikuva pääkaupunkiseudulta)