Tähän aikaan takavuosina XLII

***

22.1.1976: Tasan neljä vuosikymmentä sitten olin, no tietysti Jurmossa. Olin tullut pari päivää aiemmin, ja tämäpä olikin sitten viimeinen retkeni jonka tein saareen Turusta. Seuraavaan retkeen mennessä olinkin jo muuttanut Helsinkiin.

Tullessani saareen lintuasema oli tällä erää ankeassa kunnossa. Edellinen porukka oli tuhonnut kaasulampun sukan, vienyt tulitikut mennessään ja polttanut lämmittimen sydämet hiileksi, ja jättäneet vielä ulko-ovenkin huonosti paikalleen niin että se saapuessani oli apposen auki. Onneksi pakkasta ei juuri ollut eikä luntakaan satanut.

Siinä ja siinä pärjäilin itsekseni, ja tänä päivänä retkeilin sitten seitsemän tuntia joka puolella saarta. Yhtä lämmintä oli ulkona kuin olisi ollut sisälläkin. Tammikuun muuttajat olivat pihalla vastassa retkelle lähtiessä: kaksi tikliä ja punatulkku. Pyörivät siinä tovin ja hävisivät jonnekin lounaaseen. Mie lähdin vuorostani etelään. Lisää muuttajia meni heti Harjun yllä, kaksi viherpeippoa. Merellä taas lenteli riskilöitä ja isokoskeloita. Sorgenin, tai siis Etelälehdon edustan rannassa huomioni kiinnitti kiinnostava vesilintu. Kesykin se oli joten aika rauhassa sain seurailla sitä ja kerätä hyvät tuntomerkit nuoresta allihaahkakoiraasta. Tuli siinä seuraillessani ihan itse parinkymmenen metrin päähän rannan sohjoon sukeltelemaan ruokaa etsien.

Jatkoin siitä etelärantaa länteen. Urpiaisia ja koskeloita lenteli edelleen muutonomaisesti. Tvåstensvikille tullessa käännyin lounaisriutalle ja sen rannasta löysinkin sitten jo toisen allihaahkan. Ei se suinkaan ainut vessu ollut, niitä oli paljon. Talvi oli kiristymässä mantereella ja sisäsaaristokin jäätymässä. Se ajoi edellään vesilintuja etsimään sulaa merta. Kyhmyjoutsenia liikkui länteen päin useita porukoita, merimetsoja näkyi joka paikassa, telkät, riskilät, koskelot ja heinäsorsat tuntuivat olevan liikkeessä. Erikoisempiakin lajeja kuten uivelo, silkkiuikku ja härkälintu oli siinä joukossa. Merimetsojen päiväsumma oli noihin aikoihin lähes ennätyksellinen, 237, ja samaa voi sanoa riskilöistä joita löytyi 35. Eilispäivänä olin kummastellut mikä turskia vaivaa. Yksi parikiloinen oli ajautunut rantaan ja kuollut aivan äskettäin ja vielä tuoreempi tapaus tuli vastaan vähän myöhemmin, se kun elikin vielä. Nostin sen takaisin veteen, ainakin annoin sille mahdollisuuden yrittää palata normaaliin elämänmenoon.

Maalinnut olivat noita mainittuja muuttajia paitsi tuttuja jo edelliseltä päivältä, lisänä vain kaksi kuusitiaista muutaman talitiaisen ryhmässä. Niitä en ollut ennen nähnyt mutta seuraavina päivinä kyllä lisääkin, saattoivat siis olla nekin liikkeellä jos toki ajankohta – keskitalvi - oli tiaisten liikehdinnälle hyvin poikkeuksellinen. Saaren rantakivikot olivat pikkupakkasessa jäätyneet joten vielä eilen paikalla näkemiäni merisirrejä en enää havainnut. Sää oli muutenkin hiljalleen kylmenemässä. Yöllä ja seuraavana päivänä oli jo neljä pakkasastetta, tuuli pohjoisessa ja mantereella vielä paljon kylmempää. Puuttuneiden sirrien korvikkeeksi näkyi yksinäinen tuulihaukka, sellainen etsi myyrää nummelta puolilta päivin ja taisi muuttaa edemmäs koskei näkynyt enää myöhemmin samalla retkellä.

Muutakin merellä näkyi: iltaneljän maissa pari hinaajaa veti Utön väylää länteen suurinta siihen mennessä Suomessa rakennettua tankkerinrunkoa, tai itse asiassa vain sen takaosaa. Oli matkalla Norjaan.Tämä retki oli kuitenkin ensimmäiseni kun onnistuin olemaan merellä näkemässä miten talvi kiristyessään ajaa tänne jääneet linnut lopullisesti etelään. Loppupäiviksi sainkin sitten seuraa Tampereelta. Kolmikko Kosonen - Ranta - Seppälä saapuivat paitsi lintuja, myös saaren jäkäliä etsimään. Sainpa siinä sivussa perehdytystä sellaiseenkin luontoharrastukseen.

***