Tähän aikaan takavuosina XXXV

***

Aivan vanhimpia alkuperäisiä linturetkimuistiinpanojani en ole onnistunut säilyttämään. Käytin sitkeästi aina vuoteen 1973 asti lähinnä pieniä avolehtiöitä maastomuistiinpanoihin, retkillä sellainen kulki mukana erityisessä muovisessa irtokansiossa. Ne eivät kestäneet kovinkaan hyvin käyttöä, saati selailua myöhemmin, rakenne oli tarkoitettu kai lähinnä muistilappujen repimiseen. Tuohon tapaan miekin noita lehtiöitä käytin, tarkoitus oli kirjoittaa kaikki havainnot saman tien puhtaaksi erityiseen havaintokirjaan, joita miulla on tallessa vuodesta 1967 alkaen. Muuttaessamme marraskuussa 1966 maalta kaupunkiin taisivat lähes kaikki siihenastiset muistilehtiöni ja siihen asti ylläpitämäni luentokansiomallinen havaintokirja kadota sen tien, vain joitakin irtolehtiä on jäänyt, sekä havainnoista tekemiäni ylimalkaisia yhteenvetoja (joista huomaa vaikkapa että elislistani vuoden 1966 päättyessä oli 119 lajin mittainen, ensimerkinnät ovat vuodelta 1961. Parin ensi vuoden havainnot olivat pesinnöistä, säännölliset ympärivuotiset muistiinpanot alkoivat 4.3.1963).

Esimerkkinä siitä mitä on jäänyt olkoon millimetripaperille piirretty graafinen yhteenveto ajalla 29.12.1965-1.1.1966 pihalintulaudalta tekemästäni kartoituksesta talitiaisen ruokailuaktiivisuudesta. Noina päivinä keräämieni havaintojen mukaan lajilla oli ruokailupiikki auringonnousua ennen, siis yhdeksältä ja tämän jälkeen seuraavat piikit säännöllisesti kahden tunnin välein eli yhdeltätoista, iltayhdeltä ja iltakolmelta. Korkeimmat piikit olivat keskipäivän kahta puolta. Säätiedot ovat kadonneet mutta oikea talvi tuohon aikaan jo oli, lunta ja pakkasta sen verran että seurantaa tein keittiön ikkunasta enkä ulkosalla.Talvesta 1966 tuli muuten ennätysmäisen luminen ja rankka. Muistan että kylätie joka kulki kotimme ohi peittyi niin paksuun lumeen että kun katerpillari sitten aikanaan raivasi sen auki, kevät lumet sulattaessaan osoitti että tie oli aurattu kymmeniä metrejä sivuun oikeasta reitistä, mitään aurausmerkkejä ei hangesta erottunut.

Seuraavana jouluna 1966 tarkkailin sitten käpytikkojen ruokailua ja rinnakkaiseloa vähän samoissa maisemissa ja kunnon talvisissa keleissä, Pettilän kartanon takana olevassa tienvarren metsäsaarekkeessa. Graafin tein siitäkin millimetripaperille. Kun asuimme jo Salon keskustassa, oli miun tultava sinne päivittäin fillarilla tikkoja seuraamaan. Keräämästäni aineistosta ei löydy selviä notkoja tai huippuja ruokailutiheydessä. Linnut tuhosivat männynkäpyjä tasaiseen tahtiin aina jos ei ollut petohälytystä tai tappelua naapurireviirin haltijoiden kanssa. Lievä huippu oli juuri heräämisen jälkeen ja loivaa laskua aktiivisuudessa tapahtui nukkumaanmenoon asti, joka tuntui tapahtuvan noin 14:30 – 15:50 välillä kai valoisuudesta riippuen.

Merkkasin myös aina lintujen tapaamispaikat muistiin ja niiden perusteella piirtelin saarekkeen tikkojen reviirikartat loka-marraskuun vaihteen, marras-joulukuun vaihteen, joulukuun lopun ja tammikuun1967 alun tilanteiden mukaan. Tuona aikana tikkojen määrä putosi neljästä kahteen ja tontit vastaavasti väljenivät.

Myöhemmin tuollaisia etätutkimuksia en pystynyt enää tekemään kun aloitin keväällä 1967 koulunkäynnin ohessa aamulehtien jakamisen. Pitäähän sitä joskus nukkuakin...

***

(rengas jalassa, sellaista ei takuulla ollut noilla 60-luvun pihalinnuilla)