Musta maa ja aurinkoinen taivas

***

Tämänkertainen joulunvietto sujui kuten nykyisin on tavaksi vakiintunut. Perhejouluhan tämä oli, jälkikasvun kanssa aatosta sunnuntaihin. Toki kun harrastukseni on elämäntapa, sille löytyi aina tilaa.

Aaton linturetki oli perinteinen kynttiläkierros, tosin lyhensimme sitä hieman käyden tällä kertaa vain Sauvon, Angelniemen, Halikon ja Salon Helisnummen hautuumailla. Menomatkalla kurkattiin pikaisesti Matalajärvelle tornista ja siirtymätaipaleella Halikon hautuumaalta Helisnummelle kurkattiin Halikonlahdelle ja käytiin kääntymässä myös Vuohensaaren ruokintapaikalla.

Uusia lajeja aatolle olivat ainakin merihanhi Matalajärveltä ja hiirihaukka Kokkilan lossirannasta. Kokkilassa oli lokkien joukossa naurulokkikin. Kaikkiaan retkellä näimme 27 lajia.

Joulupäivä ja tapaninpäivä sujuivat samaan tapaan. Kumpanakin päivänä kävin Matalajärvellä, Laajalahdella Maarin tornilla ja Viikissä Fastholmassa, tapani mukaan kävellen Gardeniasta peltojen ja rantojen kautta. Erona oli vain että tapanina kiersin paikat päinvastaisessa järjestyksessä. Fastholma oli listalla juurikin valkopäätiaisen takia, ja molemmilla kerroilla siellä odottelin niin kauan että se näkyi. Tänään ehti ennen sitä ruokinnalle paikallinen valkoselkätikkakoiras pariinkin kertaan ennen kuin tähti varasti estradin.

Valkoselkätikan näin myös joulupäivänä, silloin Laajalahdella. Siellä värjötteli paikallisina lähes kaksikymmentä harmaahaikaraa hanhien ja kyhmyjoutsenten joukossa. Ulompana näkyi pieni parvi uiveloita ja nokikanoja.

Uiveloita oli pari myös Matalajärvellä, samoin jo ennestään tuttu nokikanaporukka. Hanhet ovat lähtemässä, tänään oli paikalla enää vähän toistasataa ja yksi parvi lensi ylitseni kaakkoon. Kanikkoja on tullut lisää merenrannoille muiden havaitsijoiden raporttien mukaan, joten muutto taitaa olla varautumista odotettavissa olevaan järven jäätymiseen. Merihanhi oli paikalla vielä joulupäivänä mutta tapanina en sitä enää huomannut, tosin olin paikalla vasta auringon laskettua ja hämärä jo haittasi. Tosin valo riitti kyllä määrittämään haapanat ja harmaasorsakoiraan. Joutsenetkin olivat hyvin äänekkäitä ja pari parvea irtosi taivaalle lyhyen käyntini aikana.

Sekä aatto- että joulupäivän iltana ihailimme harvinaista valoilmiötä, ensimmäistä jouluista täysikuuta sitten vuoden 1977.

***