Tähän aikaan takavuosina XXXIII

(jouluaaton peruslajistoa)

***

Jouluaaton retkeilyssäni on ollut erilaisia kausia. Maalla lapsuudessa asuessa se oli tyypillistä lähiretkeilyä lyhyen kävelymatkan päässä kotoa. Opiskeluaikaan vietin monta joulunaikaa peräkkäin ulkosaaristossa. Työelämässä ei ollut mahdollista viettää lomaa joulukuussa, ja aika usein jopa jouluaatoksi oli työvuoro merkitty. Ensi alkuun sinkkuna lähdin töiden jälkeen tavallisesti joulunviettoon vanhempien luo Saloon. Pariutumisen ja asuntovelkavankeuteen joutumisen jälkeen koko kuu kului ylitöissä ja pyhät vietettiin enimmäkseen siipan vanhempien luona. Kun meille syntyi jälkikasvua, suvun aattoillan kokoontumis- ja joulunviettopaikka siirtyi meille.

Noina vuosina ei juuri aattona retkeilty, ulos ehti vasta joulupäivänä ja tapanina. Omien vanhempieni ja muidenkin vanhan polven sukulaisten kuoleman jälkeen miulle tuli tapa käydä heidän haudoillaan aattona. Se oli mahdollista kun olin hankkinut itselleni ajokortin ja auton 80-luvun loppupuolella. Niinpä tyypillinen jouluaatto 1990-luvulla olikin sellainen että alkupäivä kului kynttiläkierroksella Salon seudulla, iltapuoli jouluillallisvalmisteluissa kotona ja ilta sitten vieraiden kanssa. Vähän tuohon malliin se jatkui ihan lusikoiden jakoon asti.

Kun 2000-luvun alkupuolella sitten jäin uusiosinkuksi, jouluaatto sujui edelleen kynttiläkierroksen merkeissä. Töitä riitti edelleen tyypillisesti jouluaattoon asti. Vasta tämän vuosikymmenen puolella on joulukuullekin järjestynyt vapaata aikaa kun siirryin osa-aikaeläkkeelle. Ensi alkuun vapaata aikaani olivat kuitenkin viikot 49-50 eli alkukuun puoli. Ylitöitä en ole kuitenkaan viitsinyt tehdä enää vuosiin ja työtkin ovat olleet jo pitkään yötyötä, joten päivälle on jäänyt vapaata. Kynttiläralli on silti yhä se tavallisin tapa retkeillä aattona, itsekseen tai jälkikasvun kanssa jos joulua yhdessä vietetään. Toista vuotta sitten työrytmini muuttui vuoroviikkoiseksi, vapaita olivat parittomat viikot. Tänä vuonna sekin muuttuu kun viikkoja vuodessa on 53, tietysti tässä myös koko ajan miettii mahdollisuutta häipyä töistä kokonaan, ikä kun siihen jo hyvinkin riittää. Jos kuitenkin jatkaisin, olisi ennen pitkää silloinkin niin että joulu siirtyisi vuoden viimeiselle viikolle joka olisi siis vapaa. Se tilanne olisi kiinnostavaa kokea yli neljän vuosikymmenen työputken jälkeen. Suurimmat muutokset tullevat lopullisen eläköitymisen jälkeen, on mahdollisuus vaihtaa maisemaa ja tietysti myös vaikka perheytyä jos oikein kunnolla sekoaisi.

Kyllähän kynttiläkierroksellakin lintuja näkee, muun muassa parikin kertaa on langalla istunut varpuspöllö, tavallisemmin lapinharakka. Joskus on ehtinyt vilkaista Salossa Halikonlahdelle ja sieltä on nähtynä muun muassa kuningaskalastaja. Joskus Kokkilan lossisulan yllä on lentänyt merikotka, joskus taas tienvarren sulassa on seissyt harmaahaikara. Peruslajisto on kuitenkin tienvarren varislintuja ja hautausmaiden tinttejä lisättynä tyypillisesti urbaaneilla jokapaikan tutuilla. Joskus on marjalintutalvia jolloin rastaita ja tilhiä tulee vastaan suurin parvin. Toisinaan näkee ohilentävän tikan tai haukan. Haukat ovat tavallisesti kana- tai varpushaukkoja, kerran on tienvarren pellolla päivystänyt piekana. Lossisulasta löytää tyypillisesti jonkun lokin ja sorsan, tavallisimmista lajeista.

Vuoden 1993 jouluaattona en ehtinyt tuolle kynttiläkierrokselle. Vieraita oli tulossa täysi tupa illaksi, ja kun työt olivat vieneet edeltävän ajan, piti käydä Helsingin keskustassa aamupuolella vielä hakemassa viimeisiä lahjoja ja tarvikkeita. Sitten lähdimme tyttären ja koiran kanssa vielä kuusen hakuun Louhelan torille, sekin sentään löytyi. Helsingin koleudessa ehti kuitenkin näkemään Töölönlahdella sekä haapanan että harmaasorsakoiraan pullasorsien joukosta. Ravaaminen kaupungilla tuulessa ja räntäkelissä tuli kuitenkin kalliiksi, illalla vieraiden tultua veto loppui kokonaan, ja kun vieraat lähtivät, tarkistin kuumeen. Sitä oli lähes 40 astetta. Siitä kaaduin sänkyyn ja nousinkin sitten vasta uudenvuoden viettoon, kuutisen kiloa kevyempänä.

***

(... kuten tämäkin)