Tähän aikaan takavuosina XXXII

***

22.12.1971: Olin Jurmossa, tullut sinne 17.12. yhteysaluksella Turusta Uusivuoren Pertin ja Lammin-Soilan Riston mukana. Tuo joulunaika oli myrskyinen ja nimenomaan tämä päivä kai kovatuulisin minkä ikinä olen ulkosaaristossa viettänyt, naapurisaaressa mitattiin tuulen nopeudeksi puuskissa jopa 36 metriä sekunnissa.

Tuuli rytisi nurkissa jo herätessä, lämpötila oli asteen verran pakkasen puolella mutta taivas oli puoliksi pilvetön ja näkyvyys hyvä. Pitihän siis tuonne ulos mennä, ainakin miun ja PU:n mielestä, Risto taisi jäädä asemalle koko päiväksi. Lähdin puskemaan tuulta vasten sataman suuntaan, matka edistyi hitaasti kun tuulta vastaan piti nojata lähes 45 asteen kulmassa eteenpäin päästäkseen. Kahta metriä kauemmas eteensä ei nähnyt lainkaan, heti kun nosti pään, tuuli työnsi takaisin. Muutama lintu silti osui näkökenttäänkin, talitintti, viherpeippo ja tuulen viemiä lokkeja. Satama-altaan länsilaidassa Moringharun suojassa kyyhötti lisää lokkeja, jopa yksi naurulokkikin. Toki tuo tuuli vaikutti minuun noihin aikoihin ihan eri tavalla kuin tällä hetkellä koska painoni oli opiskeluaikaan vain 55 kiloa ja pituus kuitenkin sama kuin tänäänkin. Eli joltinenkin kukkakeppi taisin olla niihin aikoihin, tukkakin runsaat pari vuotta leikkaamatta kasvanut liehuke. Olisi pitänyt olla repussa mukana parikymmentä kiloa kiviä jotta meno olisi ollut samanlaista kuin nykyisin.

Länsiriutalla tuuli tuntui koko voimallaan, mutta onneksi se tuli juuri lännen puolelta joten riutan harja hieman suojasi kun yritti katsella länsilahden suuntaan. Haahkoja ja heinäsorsia oli rannan tuntumassa aallokkoa paossa, lounaisriutan suojapuolen rannalla oli merisirrejäkin, kahdessa porukassa yhteensä kuusitoista lintua. Tuulen mukana itään leijaili outo lokkilintu, enpä tuollaista ollut ennen nähnyt. PU oli lähtenyt saaren eteläpuolelle ja hän näki sieltä Sorgenin suojista nuoren pikkukajavan, sehän se sitten oli.

Miekin lähdin lounaisriutalta kulkemaan etelärantaa ja harjun laitaa itään eli myötätuuleen. Ei sekään helppoa ollut, nyt piti nojata taaksepäin tuulta vasten niin ettei kunnolla eteensä nähnyt, heti kun käänsi katsetta jalkoihinsa nähdäkseen mihin astui, tuuli paiskasi kunnolla eteenpäin niin että kulku meni juoksuksi jotta tasapaino ei pettäisi. Siellä harjun laella maanmyötäisen katajapuskan suojassa lymysi myös tunturipöllö. Sen huomasin vasta kun lähes kohdalle tulin. Se lähti komeasti vastatuuleen ja liukui kohti satamaa kovan tuulen kummemmin menoa heiluttamatta. Niinpä, tällaiset kelit taitavat olla tavallisia siellä korkeiden tunturien laella, mietin, tuohon aikaan en ollut eläessäni vielä kertaakaan Lapissa käynyt.

Hakeuduin sitten tuulensuojaan Suon ja Leppälehdon poluille. Sieltä löytyi lisää tinttejä ja viherpeippo, mutta myös tuulta paossa oleva koirasampuhaukka ja nuori kanahaukka joka taisi olla paikallinen, ainakin havaintoja siitä kertyi koko kolmiviikkoisen retkeni ajan. Metsästä jatkoin vielä Grundvikiin ja Molkkuniemeen, tuonne tuuli ei enää kovin osunut, joten sieltä löytyi lisää lokkeja ja sorsia, vielä teeri ja räkättikin. Takaisin asemalle taistelin taas tuulta vastaan harjupolkua pitkin, saaren pohjoisrannan puolella lensi kolme koirastukkakoskeloa vauhdilla myötäiseen.

Kaikkiaan olin tuona myrskypäivänä retkellä neljä ja puoli tuntia, PU taisi tyytyä pariin tuntiin. Näimme olosuhteisiin nähden loistavat 19 lajia.

***

(nämä sirrit on kuvattu joko samana tai seuraavana jouluna lounaisriutan kiviltä)