Tähän aikaan takavuosina XXXI

***

12.12.1975: Joulukuussa olen viettänyt aika paljon aikaa erityisesti Jurmossa, nuo ajat ovat 1970-luvun alkupuolelta. Viime vuosiltakin on tarjolla yksi alkukuun retki naapurisaarelle Utöseen ja vuoden 1993 näiltä päiviltä vakioretkiporukkamme ensimmäinen talviretki Ahvenanmaalle, mutta otanpa nyt esiin kuitenkin tuolta vanhemmasta päästä esimerkkipäivän. Tuon joulukuun retki kesti 9.-21.12. eli vajaat pari viikkoa. Se oli kai lyhin noista 70-luvun alun joulukuun Jurmo-retkistäni ja samalla aikaisin, tulin poikkeuksellisesti jouluksi takaisin mantereelle.

Lähtö oli tapahtunut tiistaiaamuna tuon ajan tavan mukaan Turusta ja laivamatka perille oli kestänyt koko valoisan ajan. Perillä vastassa oli kylmä pakkassää, kova tuuli ja hatara asemakämppä jääkylmä kuin epähelvetti. Pari ensipäivää olimme kompanneet Vänskän Vekon kanssa saaren lintuja kartoittaen ja tuona päivänä 12.12. sitten kuluikin suuri osa ajasta aseman ikkunoita korjaten ja tiivistäen kun yritimme saada aseman sisälämpötilan nousemaan kymmenen asteen tuntumaan. Sääkin hieman jo armahti, ulkolämpötila nousi viiteen asteeseen ja tuuli kääntyi lounaaseen, toki voima oli yhä viisi boforia, mutta lounaan puoli silloisessa asemassa oli muiden rakennusten suojaama.

Iltapäivällä sitten ehdimme vihdoin komppauskierrokselle, länsipää piti tietysti käydä katsomassa oli aikaa tai ei. Kylältä sentään olimme nähneet seitsemän kottaraista, talitiaisia, mustarastaan ja ylimuuttavia urpiaisia. Pari isokoskeloa oli myös jo kylärannassa. Länsipään riutoille tullessa alkoi näkyä lokkeja, heinäsorsia ja haahkoja. Pari alliakin oli uimassa, samoin kuuden kyhmyjoutsenen ryhmä Tvåstensvikilla.

Saman lahden lounaisriutan puoleisesta rannasta löysimme myös kaksi merisirriä, mielestämme adultit koiraan ja naaraan, renkaattomia olivat molemmat ja jäivät partioimaan rannalle jatkaessamme matkaa. Järvi tarjosi vielä enemmän: nuori tunturipöllönaaras istuksi vakiokatajan luona järven länsipäässä iltasella. Se siirtyi edestämme järven pohjoislaidalle ja paluumatkalla asemalle löytyi uudestaan harjupolulta ns. joutsenlammen kohdalta. Kummallakin kerralla Veko veikkasi minun katsovan kiveä, kunnes näki itse kaukoputkestani että pöllö siinä oli, uskoi hänkin paremmin sitten kun kivi lähti ihan omin siivin, heittämättä, lentoon.

Järven pohjoisrannasta löysimme myös äskettäin syödyn heinäsorsakoiraan jäännökset, syöjäksi epäilimme vahvasti juuri tuota pöllöä.

Illalla sitten tuli aseman täydeltä uusia miehittäjiä, jopa niin paljon oli ollut tulijoita että itse Kivivuoren Osku oli joutunut jäämään rannalle kun majoituspaikat olivat loppuneet. Tulijoiden tunteet tiedot pöllöstä saaressa nostivat illalla huippuunsa ja seuraavana aamuna länsipään komppaajista ei ollut pulaa. Pöllöä sen sijaan ei näkynyt, seuraava tuli vasta 14.12. ja oli sillä kertaa nuori koiras, ja tuo suuri ryhmä taisi poistua saaresta sunnuntaiaikataulun mukaisesti päivälaivalla joten en ole varma näkivätkö kaikki etsimänsä.

***