Kylmenevää kyytiä

(Maarin haikaroita)

***

Pari päivää on takana tätä vapaata viikkoa. Keli on hitusen talvisempaa kuin vielä viime viikolla. Maanantaina ajattelin lähteä yrittämään kuvaa Fastholman valkopäätiaisesta, kun viikonloppuna se oli ollut muutaman kerran ihan siedettävästikin nähtävissä. Eliksen siitä olin hakenut jo marraskuun lopulla, mutta ei se silloin ollut suostunut kuvattavaksi, valoakin oli tuolloin todella vähän.

Paikalle oli kasaantunut suuri joukko bongareita vaikka siitä oli jo ehditty tehdä yksi havainto ennen saapumistani. Sen verran hätäinen vilahdus oli ollut että suuri osa paikalla olijoista oli tainnut hukata sen kokonaan. Siinähän odottelin, vältellen suurinta ja puheliainta porukkaa. Vanhaa väkeä ja toisaalta opiskelijaikäistä tuntui paikalla eniten olevan. Tuli siitä bongattua kuitenkin Nummisen Tapsa Turun puolesta. Ihmettelin, mitä hän enää tästä innostui, koska oli nähnyt jo 40 vuotta sitten pitkään Friskalassa viihtyneen valkopään. Olivat kuulemma hakemassa siitä vaimolle elistä. Mie muistelin etten uskaltanut sinä vuonna käydä edes Rauvolanlahdella parin kilometrin päässä ettei vahingossa olisi tullut tuota vastaan. No, ajat muuttuvat, ei meistä kumpikaan enää kovin kummoisesti bongaa vaikka tuollakin nyt tavattiin. Eikä Tapsa enää rengasta Halikonlahdella, oli kuulemma sen verran hankalaa kun omistus muuttui, tilanhoitajan lupa piti hakea joka kerralle erikseen ja metsästäjäporukat olivat aina välillä nyysineet verkkokepitkin omiin tarkoituksiinsa ampumasuojien tukipuiksi. Paikka sinänsä oli aivan erinomainen rengastukselle, Tapsan mielestä Suomen kärkeä. 

No, aikamme kun odoteltiin, tulikin sitten sellainen sinkkariporukka ruoikosta rantapuihin että bongarijoukosta joku huusi tämän valkkarinkin siinä näkevänsä. Parvi meni ohi vauhdikkaasti eikä juuri kukaan muu lintua nähnyt. Hetken päästä parvi tuli metsästä takaisin ja nyt se valkoinen sitten näkyi muutamalle muullekin. Meidän edessämme oli iso joukko väkeä, ja kun siirryin vähän ylemmäs, tinttikin vaihtoi paikkaa, istui pariksi sekunniksi puskaan kolmenkymmenen metrin päähän ja hätäisesti vetäisin siitä tähtäämättä pari ruutua ennen kuin se taas lähti edemmäs. Eivät ne teräviä olleet mutta tunnistamaan tirpan niistä sentään pystyy. Parvi pakeni saman tien takaisin ruoikkoon, joten hiljaista olisi taas luvassa pidemmäksi aikaa.

Kävelin rantatietä takaisin Gardenialle. Olin varmasti ainut bongari joka tuolta asti oli paikalle kävellyt, muiden autoja oli niemen ainoa tie täynnä vaikkei sinne saisi edes ajaa. Muutama ekobongarikin tosin oli, fillareilla paikalle tullut. Purolahdella oli kanadanhanhia, ja vähän laulujoutsenia, tintit varoittelivat ilmeistä varpuspöllöä.

(Fastholman tinttihuti, mutta on sillä Suomen värit)

Lähdin Laajalahdelle etsimään lisää vesilintuja. Maarin tornin luona olikin koko joukko harmaahaikaroita apaattisina kyyhöttämässä, lahdella muutama merimetso. Pettymys oli tämäkin, jatkoin Matalajärvelle ajatuksena mennä sieltä kotiin. Joutsenia ja hanhia oli siellä runsaasti, nokikanatkin sinnittelivät edelleen ja haapanoita riittää vaikka joulukuu on puolessa välissä. Lenkillä olin kuusi tuntia, kymmenestä neljään.

Tiistaina sitten käynnistyin todella hitaasti, vasta kahdentoista jälkeen lähdin kierrokselle, aloitin tällä kertaa sieltä Maarin tornista. Haikaroiden määrä oli puolittunut, merimetsoja entiset mutta isokoskeloita oli lähes parisataa ja joku oli laskenut kuutisensataa tukkasotkaa. Parkkiksella oli kesy palokärki, josta otin koko joukon kuvia kännykällä putken läpi. Maarin tornilla paras havainto oli västäräkki, joka lensi ohitseni. Saattoi jäädä paikallekin.

Jatkoin Suomenojalle. Allas on jo jäässä ja ainut lintu altaassa kyhmyjoutsen, jolla on tasan itsensä kokoinen sula jonka vieressä jäällä se torkkui. Merenrannassa oli täälläkin tukkasotkia, tosin vain kuutisenkymmentä. Citykani hiiviskeli varovaisesti pitkin pihojen laitoja.

Alkoi olla jo ilta, mutta lähdin taas kotia kohti Matalajärven kautta. Se kannattikin, sillä parin päivän tauon jälkeen kanadanhanhien joukkoon oli palannut merihanhi. Laulujoutsenten määrä oli kasvussa, kyhmärien vastaavasti laskussa. Haapanatkin olivat vähentyneet eilisestä puoleen. Nokikanoja oli enää viisi, pari oli hävinnyt. Aurinko oli jo laskenut joten kotiin tästä oli lähdettävä. Kotona olin taas neljän jälkeen.

***

(Maarin kesy palokärki)