Etelän kaamos pahimmillaan

***

Kuluva viikko on varmasti se haastavin tänä vuonna yrittäessäni pitää yllä päivittäistä linturetkiputkeani. Tämä on työviikko, töissä ruuhka on pahimmillaan ja vastaavasti päivä on lyhimmillään ja pimeimmillään kun aurinko ei paista vaan paksut pilvet vain tihkuilevat ja tuuli on kovaa nostaen merenrannan vakiopolut tulvan alle.

Kyllä tänäänkin kuitenkin ehdin ulos pariksi tunniksi. Piti käydä tarkistamassa tilanne Espoon laajalahdella Maarin tornilla. Tornipolku oli alusta ja lopusta veden alla, kahlattava sinne oli. Itse rantaviiva oli noussut lähelle lepikon laitaa, lietteet, rantaniitty ja ulompana tavallisesti näkyvät Madeluotojen kivikarit olivat veden alla. Kyhmyjoutsenet, kanadanhanhet ja heinäsorsat olivat kerääntyneet tulvivalle rantaniitylle, korkeimmalla kohdalla hanhien joukossa seisoskeli vielä seitsemän harmaahaikaraa. Ulompana ei näkynyt juuri mitään, ruoikon ulkoreunassa sentään pieni parvi tukkasotkia ja pari telkkää sekä isokoskeloa. Orpo käpytikka etsi lepopaikkaa tornin vierestä puista, tuuli hääti sen kauemmas rantametsään.

Paluumatkan tein sitten vakiokohteeni Matalajärven lintutornin kautta. Tuuli oli jo todella napakkaa ja hiljensi jokseenkin kaikki pikkulinnut eikä varislintujakaan juuri näkynyt. Tornissa tihku sentään oli aika heikkoa, joten tuulesta huolimatta pystyi putkella seulomaan paikalliset vesilinnut. Suurilla suurennuksilla huomasi että väloa on jo todella vähän, vastarannan linnuista oli haastetta kaivaa mitään erikoista. Haapanat ja harmaasorsat olivat sentään länsilaidassa ja kohtalaisen lähellä. Merihanhi pyöri jo kolmatta päivää samoilla sijoillaan järven pohjoispään suunnassa missä oli edelleen myös kuusi nokikanaa. Tilanne on pysynyt suunnilleen ennallaan ja linnut odottelevat kai vain jäiden tuloa.

Lähdin takaisin kotia kohti, kaupassakin pitäisi ehtiä käymään. No, auton jätin piharuutuun ja lähdin saman tien käymään lähikaupassani. Menomatkalla pensasaidassa silputtivat pikkuvarpuset, ja kun tulin takaisin jo auringon laskettua, mustarastas hyräili hiljakseen kotipihan tuntumassa. Se osaa haistaa kevään tällaisestakin kelistä, ihailen.

***