***
7.12.1991: Jatkanpa tähän vielä
näitä tositalvisia muisteluita. Vuosi 1991 oli se, jolloin piti
vastata Karin antamaan 12 kuukauden pinnakisahaasteeseen. Haasteen
oli etelästä saanut lisäkseni Sepe, muut haastetut olivat
oululaisia tai ainakin PPLY:n jäseniä. Miulle ja Sepelle sopi siten
hyvin osallistua Turun Lintutieteellisen Yhdistyksen joulukuun
pinnaralliin, joka pidettiin perinteisesti itsenäisyyspäivänä tai
samana viikonloppuna, nyt siis päivää itsenäisyysjuhlien jälkeen.
Kolmanneksi jäseneksi joukkueeseemme tuli Ilkka.
Miun kaukomatkalaisena piti lähteä
kohti Saloa jo aamuseitsemän aikaan, treffit oli sovittu Sepen
vanhempien osoitteeseen Kilinkadulle. Siellä aloitimme Sepen kanssa
lintujen bongaamisen hämärän hiipuessa kahtakymmentä vaille
yhdeksän. Lähitienoolta ja Pahkavuoresta keräsimme peruslajistoa,
varpusia, varislintuja ja tiaisia. Pakkasta oli aamulla neljätoista
astetta, tuuli koillisessa, taivas kirkas joten haastetta riitti jos
halusi kerätä hyvän tuloksen. Lähdimme saman tien Halikkoon
Iilikenmäelle hakemaan Ilkkaa, siinä listamme täydentyi saman tien
puluilla, käpytikalla ja närhillä. Käynti Joensuun kartanon
kuivurilla tuotti seitsemän turkinkyyhkyä ja kaksi uuttukyyhkyä.
Jatkoimme saman tien Halikonlahdelle,
missä oli sen verran sulaa jäljellä että kyhmyjoutsenen ja allin
saimme listoille, peippo, urpiainen ja fasaanejakin löytyi. Ilkka ja
Seppo kuulivat timaleitakin. Isokylän läpi ajettaessa huomasimme
piekanan, Kosken asemalta löysimme heinäsorsia.
Jatkoimme Latokartanonkoskelle hakemaan
varman koskikaran ja sen lisäksi huomasimme puukiipijän. Jokivartta
seuratessamme Kestrikistä huomasimme harmaapäätikan. Lyhyt päivä
vaati reipasta ajoa ja menimmekin saman tien Särkisalon Nixorin
lossisulalle. Läheisen kotkahaaskan liepeillä pyöri sekä maa-
että merikotka, avoimessa meressä ui kaikkien jo muualla tähän mennessä havaittujen vesilintulajien lisäksi telkkiä, koskeloita ja
lokkeja ja mukavana ekstrana kaksi silkkiuikkua. Haaskan yllä pyöri
myös korppeja. Särkisalosta löysimme erään lintulaudan liepeiltä
järripeipon ja meren ääreltä harmaahaikaran.
Ilta painoi jo päälle, Strömmaan
suunnistimme seuraavaksi. Kanavalta löysimme sekä nokikanan että
västäräkin, tosin hakemista ne vaativat. Perniön rantaa
suunnistimme taas kohti Saloa, matkalla auton ikkunasta löytyi
tilhiparvi ja ryhmä vihervarpusia. Auringon jo painuessa mailleen
tulimme takaisin Halikonlahdelle ja nyt onnistuimme löytämään
myös paikallisen peukaloisen.
Sitä, mihin tuloksemme riitti, en ole
muistiin merkinnyt. Seppo sen purkuun ilmoitti. Miulle riitti se,
että sain haastekisan lajisaldon joulukuun osalta nousemaan jo 76
pinnaan, joulukuun alku oli oikein hyvä vaikka talvi olikin
perinteinen. Tuo on muuten kai ainoa kerta kun olen osallistunut
mihinkään pinnaralliin jossakin muussa kuin Karin vetämässä
joukkueessa. Rallikilometrejä kertyi 185, ja kun jouduin vielä
ajamaan takaisin Vantaalle, oikeita ajokilometrejä tuli neljäsataa ja koko keikka kesti miulta kierroksen
kellon ympäri.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.