Valkoinen metsästäjä

(tuon kuvan löytää kirjastakin)

J. A. Hunter: Valkoinen metsästäjä, Tammi 1954, 272 s.

Tämän kirjan muistan jo nuoruudestani, jopa tämän kappaleen jota nyt luen. Ostin sen joskus 1960-luvun alussa kirja-alennusmyynnistä ja luin sen sitten ties kuinka monta kertaa. Jostakin syystä se tarttui taas käteeni kun pengoin kirjahyllyni teoskasoja, ja yhtä koukuttava kuin puoli vuosisataa sitten se on vieläkin.

Todella eletyt erätarinat tunnistaa heti keksityistä, ne eroavat edukseen. Tietysti hyvä tarinankertoja voi vähän värittää, mutta se kuuluu asiaan eikä pilaa juttua.

Kirja käsittelee lähes vuosisadan takaista aikaa pääosin Afrikassa, joten nykymuodin mukaisella etnisesti korrektilla luontoa ja eläimiä absoluuttina suojelevalla ituhipillä voi olla pahojakin torjuntareaktioita kirjan juttuja lukiessaan. Kirjailija ei peittele tuon ajan asenneilmastoaan jonka kehittymistä Skotlannin nummilla, soilla ja jokivarsilla ja myös koulussa hän kaunistelematta kuvailee. Kun epäsopivat naiset vielä ilmaantuivat sotkemaan nuorukaisen elämää, vanhempien avustuksella nuorimies siirtyi asennekasvatuksen jatkokurssille Keniaan. Se olikin jo sen verran rankka, että visiitti uhkasi päättyä luovutukseen. Onnekkaiden sattumien kautta löytyi kuitenkin mahdollisuus jatkaa ja se johti lopulta kirjoittajan toiveammattiinsa.

Riistaa oli, ja sitä sai ampua mielin määrin. Uran alkajaisiksi hän sai varsinaisen jättipotin, pääsi ensimmäisenä, yhdessä A.P. De K.Fourien kanssa, johtamaan safaria Ngorongoron kraateriin, sinne mistä tehtyjä luontodokumentteja näemme vuosittain vaikka kuinka monta. Olisipa hänelle tarjottu tuota pilkkahintaan vuokrallekin, mutta eipä tehnyt kauppoja, paikka kun oli tuohon aikaan vielä kovin syrjässä kenialaisistakin rintamaista.Tuossa kohtaa kyllä asiaa tuntematta voi epäillä myös sitä värikynän käyttöä...

Mie löydän kirjoittajasta tavallaan sukulaissieluni, niin erilaisia kuin elämämme vain voivatkin olla. Luulen että Hunterkin kirjoittaisi nykyisin aivan eri tavalla esimerkiksi luonnon ja suurriistan valokuvaamisesta kuin tässä kirjassa. Alkuperäisväestöä hän kyllä arvosti samalla tavalla kuin omiaankin, järki, taito ja rohkeus saivat kunnioitusta kenen tahansa osoittamana. Hän ymmärsi myös hyvin metsästyskohteidensa muuttumisen uhanalaisiksi ja alkoi puhua niiden suojelun puolesta. Hän tiesi olevansa harvinaisen onnekas saadessaan viimeisten joukossa elää valitsemallaan tavalla.