Jokivarsien marraskuuta

***

Työviikko menossa, ja retket päivällä jäävät lyhyiksi. Eilen kävin ensialkuun Espoossa Träskändan puistossa etsimässä sikäläistä kuningaskalastajaa ja nakkeleita. Eipä sattunut tällä kertaa vastaan, ja päätinkin sitten käväistä Vantaan Pitkäkoskella, ajatus oli samalla katsoa Ylästönkin lintuja mutta aikaa siihen ei sitten ollutkaan.

Kosken alajuoksulla tervehti ensimmäisenä valkoselkätikka. Sellainen oli ollut paikalla viimeksikin, pari viikkoa sitten, kun siellä kävin. Nyt se viihtyi mukavasti lahonneiden leppien tyviä naputellen eikä juuri seurasta häiriintynyt. Otin siitä pari kuvaa ja jatkoin rantaa pitkin siltojen suuntaan.

Koskikaroja etsin, ja jouduin kulkemaan ylimmälle sillalle asti ennen kuin kaksi tuli vastaan. Lentelivät toistensa perässä sillan kahta puolta, yhden kuvan otin kun toinen lintu hetkeksi pysähtyi sillan viereen rantakivelle. Kun lähdin taas takaisin, myös karat tuntuivat äänestä päätellen lähtevän alavirran suuntaan.

Palatessani kosken alapäähän huomasin sikäläisen kuningaskalastajan ja kun olin aikeissa poistua jo auton suuntaan, huomasin saman valkoselkätikan taas naputtelemassa aivan portaiden vieressä kaatuneen lepän rungolla. Siitä innostuin ottamaan hyvän joukon lisää kuvia. Lintu siirtyi verkalleen lepästä toiseen ja lähti lopulta sinnepäin mistä olin sen ensi kertaa huomannut. En enää lähtenyt perään vaan kohti autoa. Matkalla yllätti kuitenkin vielä nakkeli, joka äänekkäästi ilmoitti olemassaolostaan lähipuissa. Tämän linnun paikallisuudesta en tiedä, voi olla hyvin tämän syksyn vaeltajia.Vaelluksellahan valkoselkätikatkin ovat, niistä on tehty tänä syksynä enemmän havaintoja kuin pitkiin aikoihin. Tämäkin naaras on renkaaton, mikä vihjaa siihen että sen alkuperä on paljon kauempana kuin täällä eteläisessä Suomessa missä lajin yksilöt joutuvat suurella todennäköisyydellä rengastajan kynsiin joko jo poikasina tai sitten lukuisissa aikuisrengastusprojekteissa. Venäjältä varmaan tulevat, kuten nakkelienkin suurvaellukset.

Oikeastaan aika hyvä retki oli tuollaiseksi arkipäivän pikavisiitiksi.Suorastaan niin hyvä että päätin lähteä tänäänkin samoille tienoille yrittämään lisää kuvia. Eihän niitä saanut, mutta kiertämällä huolellisesti koko alueen löysin sentään sekä tuon valkoselkätikan että kuningaskalastajan, tällä kertaa koskialueen yläpuolelta. Kovin pimeää on kuitenkin jo tähän aikaan eikä kaukaa kuvia vähässä valossa tule.


Takavuosina miulla oli runsaasti pönttöjä noissa Pitkäkosken Vantaan puoleisen rannan metsissä Silvolan altaan ympäristössä ja niistä tuli rengastettua vuosittain suuri määrä lähinnä sinitiaisia - vielä runsaampia talitinttejä tai kirjosieppoja en viitsinyt renkaisiin laittaa. Nyt suuri osa pöntöistäni taitaa olla vaihtamisen tarpeessa, ainakin puusta sorvatut ovat jo haljenneet tai lahonneet, lautapöntöt kestävät kyllä moninkertaisesti pidempään jos vain säästyvät käpytikkojen tuhotöiltä. Valitettavasti niistä ehjiksi jääneistä enimmät ovat vain talitiaisen käytössä liian väljinä.

***